PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI XI

411

ASEDIREKTIIVIN IMPLEMENTOINNISTA

Kansallisen lainsäädännön ongelmaksi on Suomessa muodostunut Brysselin sanelupolitiikkaa edustavat lain valmistelijat, joiden tarkoituksena on pilkuntarkasti noudattaa Suomen olosuhteisiin huonosti soveltuvia rajoituksia. Erityisen merkittävä ongelma on sisäministerinä ansiokkaasti toimineen Kari Rajamäen jälkeen tullut naisenergia sisäministereinä ja kansliapäälliköinä. Sisäministerinä toimiessaan Anne Holmlund joutui pääministeri Matti Vanhasen ja koko hallituksen painostuksen kohteena viemään eduskuntaan erittäin ala-arvoisesti valmistellun ampuma-aselakiesityksen HE 106/2009. Esityksen valmistelu suoritettiin yksinomaan virkamiestyönä ja ministeri totesi julkisesti, että koska annetut lausunnot poikkesivat niin paljon esityksestä, niin ne jätettiin huomioimatta. Laki tuli voimaan 13.6.2011.

Vuoden 2011 jälkeen on vuosittain ollut useita hankkeita muuttaa ampuma-aselakiamme, sekä korjata asetuksia. Kuitenkin ratkaiseva virhe on tehty Asehallintoyksikössä, kun asiantuntijaelin Ampuma-aselautakunnan toiminta on lopetettu 2013. Ampuma-aselautakunta on pysyvä toimielin, jota olisi tullut käyttää kaikissa aseisiin liittyvissä asiantuntijuutta vaativissa kysymyksissä! Keiden intressiä palvelee lautakunnan lakkauttaminen, onko tarkoitus siirtää “asiantuntijuus” muille intressipiireille. 2013 valmisteltu ampuratalainvalmistelu vietiin läpi sisäministeriön poliisiosaston toimesta suhteellisen nopeasti, vaikka valvovaksi viranomaiseksi valittiin NRA ry:n esityksen vastaisesti poliisi! Poliisin kompetenssi ampumaratoihin liittyvissä asioissa ei ole riittävä, sillä kyseessä ovat usein ympäristöasiat.

Sisäministeriön poliisiosaston asemaa lain valmistelijana on pyritty vahvistamaan, mutta ongelmaksi on muodostunut vahva naisten osuus asiantuntijoina! Aseisiin liittyvät kysymykset ovat valitettavan usein täysin vieraita naisille ja siksi olen aina hämmästellyt myös Ulkoministeriön kansainvälistä asekauppaa koskevien asiantuntijoiden naisvaltaisuutta! Euroopan Unionin sisäasiainkomissaarina on ollut useita naisia, joten asevastaisten direktiivien valmistelu on ollut erittäin helppoa. Suomessa kaikissa ministeriöissä on runsaasti oikeustieteen kandidaatteja ja hallintotieteen maistereita, lähes 90 % on naisia. Erityisesti sisäministeriön hallinnonala on aikaisemmin ollut miesvoittoinen, mutta viimeisten 20 vuoden ajan naisten osuus on ratkaisevasti kasvanut tärkeissä johtotehtävissä.

Naisten pätevyys tarkkuutta vaativassa lain valmistelussa on usein selkeästi parempi kuin miehillä, mutta ratkaiseva ero on kokonaisuuden ymmärtäminen, eli lain vaikuttavuuden analyysin tekeminen. Aselakien jatkuva “vatulointi” on vienyt kansalaisilta luottamuksen viranomaisten toiminnan ennakoitavuuteen ja erityisesti naisten haluun suojella suomalaisten kansallista intressiä harjoitella itsenäisesti maanpuolustuksellisia taitoja. Sisäministeriön lain valmistelun eräs erikoisuus on eduskuntaan viety esitys HE 266/2016 vp, missä vastoin asedirektiivin muutokseen liittyvän vaatimuksen vastaisesti poistettiin asekeräilijöiltä oikeus pitää tiedostoa omistamistaan aseista. Esitykseen oli myös lisätty lausuntokierroksen jälkeen poliisilain muutosesitys kotietsinnän suorittamisesta ainoastaan epäilyn perusteella.

Sisäministeriön toimesta on pidetty laaja “seminaari” marraskuun 2 pnä ja 3 pnä hyvin eritasoisille ryhmille, jolloin direktiivin valmisteluun Suomen edustajana osallistunut Johanna Puiro on asiantuntijana esitellyt sisäministeriön toimia asiassa. Laaja seminaari ei halunnut kuulla NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry:n mielipidettä asiasta, vedoten tilanpuutteeseen yms., mutta sanoma oli hyvin selvä, olette eri mieltä kuin poliittinen ohjaus edellyttää, joten saatte lausua kirjallisesti asiasta lausuntokierroksen yhteydessä. Totuuden kuuleminen on useille raskasta, erityisesti heille, joille Suomen etu on toisella sijalla. Sisäministeriön virkamiehille on ollut kova isku se, että 13.06 vuonna 2011 voimaan tulleen lain seurauksena starttiaseisiin liittyvät oikeudenkäynnit ovat heikentämässä kansalaisten lain kunnioitusta!

STARTTIASEET, KRP JA POHA

Sisäministeriö on valmistellessaan direktiivin vaatimia muutoksia implementoitavaksi Suomen ampuma-aselakiin mahdottomassa tilanteessa, sillä aikaisempien aselakiin tehtyjen muutosten seurauksena on Pohan toimesta käynnistetty kymmeniä starttiaseita koskevia oikeudenkäyntejä. Aselakiin tehtävien muutosten tulisi olla niin tarkkarajaisia, että vältyttäisiin tarpeettomilta oikeudenkäynneiltä ja samalla tehdä naurunalaiseksi oikeuslaitos ja esitutkintaa tehneet poliisiviranomaiset. Vuonna 1998 voimaan tullut ampuma-aselakiin pyrittiin mahdollisimman tarkoin implementoimaan asedirektiivin 91/477/Ety vaatimukset ja laki olisi toiminut erinomaisesti, jos Arpajais-ja asehallintoyksikköä ei olisi perustettu yhden henkilön kunnianhimon näyttämöksi, eli Jouni Laihon.

Epäonnistuneet henkilövalinnat ja niiden seurauksena annetut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet AYO, sekä käynnistetyt oikeudenkäynnit olivat seurausta AAHY:n toiminnan heikosta johtamisesta. Yksikön jakautuminen on johtanut henkilöstön pätemättömyyden huippusaavutuksiin, mistä erinomaisena esimerkkinä ovat starttiaseisiin liittyvät oikeudenkäynnit. Oikeudenkäyntejä on käsitelty ansiokkaasti ASE-lehden useissa artikkeleissa, joten asian tulisi olla myös sisäministeriön lainvalmistelijoiden tiedossa. Mielenkiintoiseksi kansalaisten kannalta tekee Keskusrikospoliisin asema lausunnonantajana, sillä KRP:lle on myönnetty Finasin akkreditointi, joten Krp:n antamien lausuntojen tulisi perustua tutkittuihin teknisiin seikkoihin ja niiden tulisi olla asianmukaisesti laboratorion johtajan allekirjoittamia, näin ei kuitenkaan ole starttiaseiden kohdalla tapahtunut!

Finasin akkreditoinnista on aineistoa Finasin kotisivuilla, joten en katso tässä tarpeelliseksi selvittää mitä kaikkea edellytetään akkreditoidulta toimijalta! Pitäisi olla selvää, että oikeudessa käytettyjen lausuntojen tulee olla sellaisia, että niistä selviää tarkoin tehdyt toimenpiteet, kuten esimerkiksi käytetyt työvälineet, suoritetut ampumatestit ja testeistä saadut tulokset. Starttiaseita koskevissa oikeudenkäynneissä ainakin Porissa krp:n lausunto RTL 27002/1/16 on annettu akreditoinnin jälkeen, joten lausunnon perustana tulee olla tarkat testit aseen muuntamisesta ampumaan aselain 1/1998 2 § mukaisesti luoteja. Krp:n lausunnosta ei ilmene tehtyjä muutoksia, eikä väite että aseella voidaan ampua kaasupatruunoita tee siitä ampuma-aselain mukaista ampuma-asetta. Kaasupatruunan ampuminen siten, että kaasu leviää ampujan käsille ja kasvoille, ei ole kaasuaseen rakenteeseen liittyvä ominaisuus.

Pohan ja Krp:n antamat lausunnot starttiaseiden soveltuvuudesta ampumaan muita kuin starttipatruunoita ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä Ahy:n tarkastaja Kytösaaren lausunto vuodelta 2012 käsittelee samantyyppisiä starttiaseita kuin Porin ja viimeisimmän, eli Lohjan starttiasejutun mukaisia starttiaseita. Olennaista kaikissa näissä lausunnoissa on se, että kyseiset starttiaseet on tarkoitettu valmistajatehtaalla merkinantovälineiksi ja ne on hyväksytty kyseiseen tarkoitukseen useimmissa Euroopan Unionin jäsenvaltiossa. Kaasupistoolit ovat yleisesti olleet Saksassa lupavapaita, sillä 8 mm ja 9 mm kaasupatruunat ovat erittäin heikkotehoisia ulkoilmassa ja saattavat pakkasessa aiheuttaa jopa silmävamman vastapuolelle! Suomen valtiota sitoo myös Saksan tarkastuslaitoksen tarkastusmerkinnät starttiaseen soveltuvuudesta ainoastaan merkinantovälineeksi, ei kaasupistooliksi (kts otsikkokuva Walter P99).

Keskusrikospoliisin päällikön poliisineuvos Robin Lardotin kannalta on valitettavaa, että Finasin akkreditointia eivät alaiset ole ymmärtäneet oikein! Mahdollinen akkreditoinnin menettäminen merkitsisi myös Finasin kannalta annettujen akkreditointien uskottavuuden merkityksen vähentymistä myös ulkomailla. Asetekninen tutkimus starttiaseiden osalta on oikeuden toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, sillä on perusteltua syytä epäillä, että useissa oikeudenkäynneissä on vastaajia tuomittu viranomaislausuntojen perusteella, ilman asiantuntijatodistelua. Käräjäoikeuksissa useissa starttiaseita koskeneissa oikeudenkäynneissä oikeuden puheenjohtajana on istunut nuori naistuomari, ilman minkäänlaista tietoa aseiden rakenteesta tai ominaisuuksista ja syyttäjällä on ollut poliisiviranomaisten laatima esitutkinta-aineisto, siihen liitettyine ilman allekirjoitusta olevine lausuntoineen.

Suoranaiset oikeusmurhat ovat seurausta Ahy:n toimista ja Krp:n laboratorion lausunnoista. Ammatti- ja taparikollisten kyseessä ollen, ovat poliisin haltuun joutuneet startti- tai näköisaseet takavarikoitu ja niistä on saatu käräjäoikeuden antamassa tuomiossa niin pieni rangaistus, että puolustusasianajaja ei ole yrittänyt edes selvittää, onko kyseessä aselain tarkoittama ampuma-ase. Tavallisen kansalaisen kannalta on erittäin raskauttavaa tulla tuomituksi sellaisesta teosta, mihin ei ole syyllistynyt, sillä tuomio on perustunut vääriksi tiedettyihin lausuntoihin. Suomessa on poliisin resursseja käytetty selkeästi kantasuomalaisten valvonnan lisäämiseen ja eräs tällainen vääryys tapahtuu starttiaseisiin liittyvissä ilmiannoissa ja oikeudenkäynneissä. Poliisilla olisi myös oikeaa työtä, kuten yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito sekä mm. suojella naisten naisrauhaa toreilla ja turuilla!

 

Runo K. Kurko

puheenjohtaja