PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI II

252

VALTIOVALLAN ANASTAJAT

Suomalaisille on tarjoiltu Montesqieun demokratian perusteita vallan kolmijaon hienoissa periaatteissa jo 1919 ensimmäisen perustuslakimme muodossa. Valitettavasti käsitys siitä, että valtiovalta kuuluu kansalle ja sitä edustaa valittu Eduskunta, on ainoastaan kaunis ajatus juhlapuheissa. Kansanedustajien tehtävä lainsäätäjänä on hämärtynyt Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen. Useat ryhmät ovat todellisuudessa anastaneet lainsäädäntövallan Eduskunnalta tuomalla sinne ala-arvoisesti valmisteluja esityksiä, ilman todellisia vaikuttavuusarvioita. Perustuslain asemaa testataan erityisesti poliisin toimesta, sillä ryhmänä myös poliisi käyttää Eduskuntaa omien tavoitteittensa saavuttamiseksi.

Poliisin asema korostuu erityisesti ampuma-aselainsäädännön valmistelijana, vaikka mitään kiirettä tai paniikkia lakien nopeaan hyväksymiseen ei ole. Kansalaisen asema on kestämätön nykytilanteessa, sillä poliisi on luonut uusia normeja mitä saa tehdä tai puhua, ilman suoraa valtuutusta tehtäväänsä. Poliisin resurssien vähyydestä puhutaan aina ylimääräistä budjettia tavoiteltaessa, kuitenkin poliisi on unohtanut päätehtävänsä, yleisen järjestyksen turvaamisen ja rikollisuuden torjunnan. Yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen ei voi olla kysymyksessä silloin, kun esimerkiksi lailliset mielenilmaisut laittomia maahantunkeutujia vastaan johtavat poliisin puuttumiseen väkivallattomaan mielenilmaisuun.

Kulttuurimarxismin ulottuminen myös poliisiin on huolestuttava ilmiö ja sen vaikutus poliisin toimien tarkoituksenmukaisuuteen on havaittavissa päivittäin. Kansalainen ymmärtää, että toimivaltaisena viranomaisena poliisin tulee toimia hallituksen valtuuttamana! Kansalainen ei voi ymmärtää, mikä on se valtuutus, minkä mukaan laittomasti maahan tunkeutuneet voivat jäädä maahan ja saada jopa suojelua Suomen evankelisluterilaiselta kirkolta. Kulttuurimarxismin eräs ilmenemismuoto on sateenkaarikansan mielenosoitukset, joiden olettaisi kulkevan vastaanottokeskusten ohitse tai kuten Ruotsissa yritettiin marssia Rinkebyn lähiöön. Kulttuurimarxismin hyväksyminen merkitsee kaksoisstandardia. Sukupuolisiveetön esiintyminen on sallittua sateenkaariväeltä, mutta heteron ”veden heitto” talon kulmaan on rikos!

Poliisin asenteissa 2000-luvulle tultaessa tapahtunut muutos on pitkän poliittisen toiminnan tulos. Demarit ovat olleet koko olemassa olonsa ajan tuhoisin puolue Suomelle ja Ruotsille. Suomen Itsenäisyysjulistuksen 100 -vuotisjuhlan merkeissä on syytä jälleen muistuttaa kansalaisia siitä, että 1917 pidetyssä äänestyksessä demarit olivat Suomen itsenäiseksi julistamista vastaan. Äänestystulos oli 88 ääntä vastaan 100! Demarien taistelu poliittisesta vallasta alkoi vasta todella 1970 -luvulla, jolloin myös lainvalmistelijat ja tärkeimmät virastot muuttuivat jäsenkirjan velvoittavina punaisiksi. Mielenkiintoista demarien toimissa oli myös se, että Neuvostoliiton ihailu ei kuitenkaan estänyt kapitalismin käyttöä rahoittamaan demarien puolue-eliittiä. Poliisin vyöryttäminen alkoi.

POLIISIN POLITISOITUMINEN

Valpon eli Valtiollisen Poliisin valtasivat kommunistit Leinon toimiessa Paasikiven hallituksessa sisäministerinä. Samaan aikaan tapahtui myös Liikkuvan Poliisin sisäinen kaappaus kommunistien toimesta. Toisen Maailmansodan jälkeisessä tilanteessa Neuvostoliitto onnistui useissa Euroopan sosialistimaissa kaappaamaan vallan kommunistien solutustyön avulla, mutta epäonnistui Suomessa. Valpo lakkautettiin ja tilalle perustettiin kokonaan uusi Suojelupoliisi. Liikkuva Poliisi puhdistettiin epämääräisistä aatteista. Voidaan todeta, että kuuluisissa Arabian mellakoissa 1948 ja Kemin mellakoissa 1949 poliisi toimi sisäministeri Aarre Simosen, sos.dem. käskystä hallituksen poliisina turvaamassa yhteiskuntajärjestystä.

Taistelua poliittisesta vallasta käytiin demarien ja kommunistien välillä vielä 60 -luvulle asti, vaikka maalaisliitto oli vakiinnuttanut asemansa Suomen suurimpana puolueena Kekkosen valinnan jälkeen 1956. Poliisiksi pääseminen edellytti sodan jälkeisessä Suomessa lähinnä hyvää fyysistä kuntoa, vähintään kansakoulun käymistä, mutta eduksi katsottiin keskikoulu ja reservin aliupseerin tutkinto. Naispoliiseja ei ollut, kuten nykyisin, joten ala oli hyvin maskuliininen. Poliisin peruskoulutus oli ainoastaan 3 kuukautta, minkä jälkeen nimitettiin nuoremman konstaapelin virkaan. Pukeutuminen ja hiukset olivat siistit, partaa ei katsottu myönteisesti. Suurin osa miehistöstä 50 -luvulla ja osaksi 60 -lukua oli sotaveteraaneja ja päällystöstä merkittävä osa vielä Etykin 1975 aikana.

Nimismiespiirien politisointi oli käytännössä mahdotonta, sillä nimismiehen virka edellytti ylempää oikeustutkintoa ja virkaa eivät yleensä hakeneet demarit tai kommunistit. Maaseudulla suurissa poliisipiireissä vielä 90 -luvulle asti poliisi muistutti mainiota konstaapeli “Reinikaista”, ollen osa suomalaista yhteiskuntaa. Demarien kannalta oli välttämätöntä saada nimismiesjärjestelmä lopetettua, sillä poliisin yhdenmukainen poliittinen ajattelu ei ole mahdollista muulla tavoin kuin keskittämällä koulutus Tampereelle Poliisiammattikouluun. Poliisin asianmukainen kouluttaminen hyväksymään kulttuurimarxistinen maailmankuva on mahdollista ainoastaan vähentämällä kihlakuntien poliisilaitoksia ja siirtämällä epäluotettavat päälliköt perustettavaan Poliisihallitukseen eläköitymään.

Poliisin politisointi ei onnistunut riittävän nopeasti poliisiylijohtaja Naulapään, eikä seuraajan Markku Salmisen aikana! Poliisiylijohtajaksi 2008 valittu Mikko Paatero, entisenä nimismiesliiton puheenjohtajan ja kokoomuksen poliitikkona toimineena oli sopiva henkilö toteuttamaan poliisiuudistuksen, minkä seuraukset näemme päivittäin. Poliisi ei ole barometereistä huolimatta enää samalla tavalla luotettava kuin poliisi oli 25 – 40 vuotta sitten. Virkapukuisten esiintyminen “toreilla ja turuilla” on jäykkää, myös pukeutuminen herättää kysymyksiä katu-uskottavuudesta. Poliisin esiintyminen tiedottajana on aina ollut ongelma, sillä poliisi ei saa sanoa liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Televisiossa ohjelmassa suorastaan valehteleva poliisin päällystöön kuuluva on erittäin ikävä näky.

“MITÄ PITÄIS TEHRÄ”

Nykyisellä poliisiylijohtajalla on onneksi todellista kokemusta oikeasta poliisityöstä ja hän on syntynyt 1960, joten hänellä ei ole rasitteena X, Y ja Z sukupolvien näköalaton sosialistinen maailma. Poliisityössä hän on kuitenkin ollut ainoastaan sosialistipresidenttien valtakaudella ja nimitetty poliisiylijohtajaksi presidentti Niinistön ensimmäisellä kaudella. Suomessa on poliisin korkeissa viroissa Suomen ruotsinkielisten sukujen edustajia ja on valitettavasti todettava, että nämä viranomaiset ovat omaksuneet ruotsinkielisen eliitin tavoin kulttuurimarxismin aatteet tosielämään. Ruotsinkieliset vastustavat kaikkea suomalaista kansallismielisyyteen viittaavakin ja eräiden korkeassa asemassa olevien poliisipäällystöön kuuluvien toimet esim. Rasmus-ryhmässä ovat vähintään epäilyttäviä.

Olen aina pitänyt Talvisotaa Suomen parhaana “maabrändinä”, mutta kulttuurimarxismin aikana on haluttu tehdä “Tom of Finlandista” Suomen uusi maabrändi. Parhaalla tahdollakaan nykyinen suomalainen Enstex haalari ei tuo mielikuvaa nahkatakkisesta “Tompasta”, vaan lähinnä muodottomasta pötköstä. Onko siis aihetta uuden univormumallin kehittämiseen? Suomalaisten arvostamien asioiden muuttaminen kansainvälisten kulttuurimarxistien arvoihin tapahtuu ainoastaan vaihtamalla koko kansa. Poliisi ei voi yhteiskuntajärjestyksen turvaajana olla mukana muuttamassa Suomesta maailman homoystävällisimmän ja maahanmuuttoystävällisimmän maan!

Näen poliisiorganisaation toimintaa yli 50 vuoden ajan läheltä seuranneena, sekä 1966 Poliisiopistoon pyrkineenä ja hyväksytyksi tulleena, ainoana mahdollisuutena olevan irtautuminen kulttuurimarxistien otteesta. Poliisin on palattava perustehtäviinsä ja organisaatiouudistus on aloitettava tilannearviolla. Mikäli olisin poliisiylijohtaja, perustaisin täysin uuden poliisin ylijohdon reservin, mikä käsittäisi 200 Jouha-koulutettua ja erittäin hyvin varustettua, huippukuntoista poliisimiestä. Reserviä käytettäisiin entisen Liikkuvan Poliisin tavoin, mutta raskaan liikenteen valvontaan. Reservi sijoitettaisiin lähelle pääkaupunkiseutua, mutta ilman suoria sidoksia Länsi – ja Itä Uudenmaan laitoksiin. Reservillä olisi päällikkönä kenttätehtävissä kunnostautunut ylikomisario tai entinen poliisipäällikkö.

Poliisiylijohtajan tulisi antaa kentälle uudet ohjeet, jotta poliisi lopettaisi kaikenlaisen veljeilyn maahantunkeutujien, anarkistien ja antifasistien kanssa. Pienikin vastarinta johtaisi heti rautoihin ja laitokselle! Naamiointikiellon tulee koskea tasapuoleisesti kaikkia, joten henkilöllisyyden toteaminen, sitten kuulustelu ja putkaan. Järjestys ja luottamus on palautettava, siihen pystyy motivoitunut poliisi.

 

Miksi vaihtaisin mielipiteitä kanssanne, minulla on niin erinomaiset mielipiteet. Kari Suomalainen

Runo K. Kurko

puheenjohtaja