PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

299

SUOMALAINEN ASEOIKEUS

Suomalaisilla maanomistajilla on voimassa oleva oikeus metsästää omilla maillaan ja tämä oikeus on ollut voimassa yli 500 vuotta, huolimatta Ruotsin vallan aikana vuoteen 1809 olevasta kuninkaan oikeudesta määrättyihin turkiseläimiin. Lainsäädännön muutokset Venäjän Suuriruhtinaskunnassa eivät vaikuttaneet rajoittavasti maanomistajien oikeuksiin käyttää luonnonvaraisia eläimiä haluamallaan tavalla ja tilanne oli aseoikeuden kannalta hyvä Suomessa vuodesta 1812 vuoteen 1917. Suomen itsenäistyttyä 1918 käydyn Vapaussodan seurauksena aseiden kantaminen ja hallussapito oli sallittua kaikille, paitsi Vapaussodassa punaisten puolella taistelleille, sillä aselainsäädäntö saatettiin voimaan lähinnä Weimarin tasavallan mallin mukaisena Suomeen vasta 1933.

Punaisten puolella taistelleet vuokraviljelijät ja torpparit metsästivät kuitenkin pienriistaa aktiivisesti jo 1920-luvulla, sillä turkikset olivat arvokkaita ja myös ruokaa oli niukalti. Vaikka aselupaa ei olisi tullut hankittua 1933 jälkeen, niin pöytälaatikoissa ja ullakoilla säilytetiin “kotivarana” yksi tai useampi tehokas ampuma-ase. Elämä oli aseiden määrästä huolimatta hyvin turvallista, sillä suomalaiset luottivat toisiinsa ja Suojeluskuntajärjestö auttoi viranomaisia myös rikollisten takaa-ajoissa, kuten Taavetin pankkiryöstön yhteydessä. Talvisota oli suomalaisille yhteinen sota perivihollista vastaan ja silloin oli merkittävää, että monessa talossa oli ollut “piironkien” kätköissä pistooleja sekä revolvereja. Erityisesti Satakunnassa ja Pohjanmaalla käsiaseita oli runsaasti. Rintamalla jokainen ase oli luonnollisesti tarpeen!

II Maailmansodan jälkeen Suomessa käydyt asekätkentään liittyneet oikeudenkäynnit vahvistivat isänmaallisten suomalaisten käsitystä siitä, että aseita ei anneta viranomaisille, sillä niitä käytetään pian kansallismielisten vaimentamiseen. 1930- ja 40-luvuilla syntyneet käsittävät hyvin asekätkennän merkityksen, sillä kommunistien aktiviteetti heti sodan jälkeen vielä 60-luvulle merkitsi valveutuneille kansalaisille, että maatamme ei anneta kommunisteille. Käsitys isänmaasta on taitavan ja jatkuvan vasemmiston propagandan ansiosta muuttunut globalisaation kannattamiseksi ilman ymmärrystä siitä, että suomalaisten oman kulttuurin, sekä kielen puolustaminen on tärkein tehtävä globalisaation saastetta vastaan.

Suomalaisten poliittisten puolueiden muuttuminen “pullamössösukupolvien” ansiosta kasvottomiksi vihervasemmiston aatteiden kannattajiksi olemme joutuneet tilanteeseen mistä ulospääsy voinee enää onnistua ainoastaan suomalaisten aseellisen kapinan avulla. Poliittiset johtajamme ovat ainoastaan palvelemassa kansainvälistä suurpääomaa ja sionistien johtama pankkimafia on tuhoamassa kansallisen itsemääräämisoikeuden. Euroopasta tarkoituksella masinoitu, Eurooppaan kohdistuva hallitsematon maahanmuutto on Euroopalle vieraasta kulttuurista ja aiheuttaa väistämättä erilaisten arvojen törmäysten vuoksi vahingollista vastakkainasettelua ja lopuksi on edessä kansallisvaltioiden tuho. Aseoikeuden merkitys korostuu Tshekin Tasavallan perustuslaissa, siis miksi aseoikeutta ei ole myös Suomen perustuslaissa suojattu?

Suomessa poliisi on yhdessä vihervasemmiston kanssa riisumassa kantasuomalaisia aseista, vaikka samaan aikaan ilman minkäänlaista kontrollia Suomessa liikkuu tuhansia sotilas- tai poliisikoulutuksen saaneita vierastaistelijoita. Poliisi on aina kaikissa yhteiskunnissa valtion väkivaltakoneiston osa ja sillä on eri maissa erilaiset oikeudet käyttää väkivaltaa kansalaisia vastaan. Demokraattisessa USA:ssa poliisi surmaa erittäin helposti kansalaisen olettaessaan hänen olevan uhka. Ainoastaan kansalaisten valppaus ja mahdollisuus ottaa poliisin toiminnasta videotallenne todisteeksi, voi johtaa poliisin syytteeseen. USA:ssa aseoikeus on useissa osavaltioissa erittäin laaja, jolloin laittomasti kansalaisen kotiin tunkeutuva viranomainen voi joutua surmatuksi ilman ampujan joutumista syytteeseen.

Aseoikeuden merkitys voidaan ymmärtää kansallisvaltion kansalaisen kannalta erääksi tärkeimmistä oikeuksista sananvapauden ohella, sillä aseoikeus on samalla oikeus elää kansalaisen jouduttua laittoman ja yllättävän väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Velvollisuus puolustaa perhettään ja itseään on oltava jokaisella kansalaisella, mutta mahdollisuudet selviytyä ilman aseita ovat hyvin rajalliset. Aseiden riisunta on ollut jatkuvaa vuodesta 1995 lähtien, sillä Euroopan Unionin johdossa olevat sionistien vasallit pelkäävät joutuvansa omien kansalaistensa ampumiksi. Pelkoon tulee väistämättä olemaan lisääntyviä syitä, sillä vastakkainasettelu tulee entisestään lisääntymään ja kansalaiset alkavat saada tarpeekseen.

 

Se vis pacem, para bellum.

 

Runo K. Kurko

puheenjohtaja