PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

97

LOHJAN VILLISIKA

Villisikoja Tunisiassa, Turkissa, Bulgariassa, Romaniassa, Unkarissa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa, Saksassa, Venäjällä ja Virossa metsästäneenä voin todeta, että Lohjalla minisian ampunut “metsästäjä” on toiminnallaan osoittautunut metsästäjien asian vastustajaksi. Mikäli sian olisi ampunut poliisi, niin häpeä olisi kohdistunut poliisin huonoon eläintieteen tuntemukseen, mikä olisi ollut hyvin ymmärrettävää koululaitoksemme muututtua palvelemaan ainoastaan vihervasemmiston agendaa. Kesy minisika on laumaeläin, eikä uhka ihmiselle, kuten oikea villikarju “keiler”. Poliisin paikalle hälyttänyt naapuri on osoittautunut tyypilliseksi luonnosta etääntyneeksi kaupunkilaiseksi, eikä voi välttyä vaikutelmalta, haluttiinko minisika tappaa, jotta saadaan “facebook” päivityksiä jännittävästä kesäpäivästä.

“Ruokolahden leijona” oli kesäkuussa 1992 todellinen kesän uutinen ja Ruokolahdella hirvijahdeissa olleena ihmettelin kansalaisten sekä median hyväuskoisuutta asiassa. Suomen luontoon kuulumattoman eläimen poistamista vaadittiin ja useita havaintoja eri puolilla itäistä Suomea tuli lisää. Varmaa tietoa eläimen alkuperästä ei koskaan saatu, mutta varmasti joku paikkakunnan metsästäjä olisi mielellään tullut merkityksi leijonan kaatajaksi aikakirjoihin. Poliisin virka-apuna toimivat suurpetojen jäljestäjät olisivat varmasti erottaneet villikarjun leijonasta ja leijonan minipossusta. USA:sta on Eurooppaan leviämässä erittäin huolestuttava kotikoirien tappaminen poliisin toimesta, eikä poliisi ymmärrä esimerkiksi minkäänlaista eroa kääpiöpinserin ja dobermannin välillä kotihälytysten yhteydessä.

Poliisin kyvyttömyys valita tehtävään sopiva aseistus tuli hyvin esille kesäkuussa Porissa poliisin yrittäessä yli puolen tunnin ajan surmata uiva hirvi 9 mm Pb patruunaa ampuvalla Heckler & Koch MP 5 A 2 konepistoolin kertatuliversiolla. Konstaapeli “Reinikaisen” aikaan maaseutupoliisi kykeni auttamaan kotieläintilan pitäjää esimerkiksi hätäteurastustilanteissa ja lopettamaan jalkansa katkaisseen hevosen. Maaseudulla poliisi oli osa yhteiskuntaa, mutta nykyiset kaupunkilaiset poliisit ovat etääntyneet vanhanajan metsästävistä virkaveljistään lopullisesti. Hevostiloilla ja yleensä hyötyeläimiä pitävillä on lisääntyvänä ongelmana lopetusaseiden luvan saannin vaikeus. Vielä 30 vuotta sitten useimmilla maaseudun eläinlääkäreillä oli lopetusaseena esim. revolveri, johon saattoi eläimen koon mukaan valita sopivan patruunatyypin, kuten esim. .357 Magnum sonneille ja .38 Spl pienemmille eläimille.

Lemmikkieläinten tappaminen ampumalla ihmisten kotiin tai pihamaalla ei ole nykyaikaa ja on myös ristiriidassa turvallisen aseen käsittelyn kanssa. “Villisian” ampuminen omakotitalon pihalle on metsästyslain kannalta vähintään metsästysrikos, joten Lohjan tapaus lienee tulossa käräjille tulevaisuudessa. Poliisin suhteet tavallisiin kantasuomalaisiin ovat olleet hyvin tulehtuneet, eikä imagon parantaminen voine onnistua nykyisten virkamiesten toimesta. Poliisin valmius palvella eliittiä ei voi olla vaikuttamatta kielteisesti kantaväestön asenteisiin poliisia kohtaan. Poliisi on poliisilaitosten vähentämisen kautta menettämässä lopullisesti asemansa kansalaisten luottamana instituutiona, mikä merkitsee usein sitä, että oman käden oikeus astuu lain noudattamisen tilalle!

ASERIKOSOIKEUDENKÄYNNEISTÄ

Iltalehti uutisoi näyttävästi Kaarinassa tapahtuneesta poliisiin suorittamasta asetakavarikosta ja käräjäoikeuden päätöksestä ko. jutussa. Yrittäjänä toimivalla miehellä oli laillisesti hallussaan 6 kpl vanhoja sotilaskivääreitä seinällä telineessä, sekä 1 kpl deaktivoitu Sphagin -konepistooli. Kyseinen konepistooli on Suomen Puolustusvoimain 70- ja 80-luvun aikana deaktivoima ja siten lupavapaa koriste-esine. Kyseisen konepistoolin myynti edelleen olisi edellyttänyt nykyisten deaktivointia koskevien määräysten mukaista deaktivointia, mutta osana kokoelmaa ase oli täysin lain edellyttämässä kunnossa. Käräjäoikeudessa kyseinen yrittäjä kuitenkin tuomittiin Erva-aseen hallussapidosta vankeuteen, vaikka ase ei ollut ampumakuntoinen. Tuomio perustui yksinomaan poliisin virheelliseen lausuntoon ja syyttäjän syytteeseen.

Aserikosoikeudenkäynnit ovat poliisin mielipuuhaa, sillä seurauksena on aina mediajulkisuutta, aselupien menettäminen ja samalla “pisteitä” tehokkaasta poliisityöstä. Erinomainen esimerkki on Lempäälässä tapahtunut 68 vuotiaan miehen kotiin suuntautunut väkivaltainen ampuma-aseiden ryöstöyritys. Miehen kotiin tunkeutuneet rikolliset pahoinpitelivät miehen aikomuksenaan ryöstää hänen asekaapissaan olevat aseet, mutta mies kykeni pääsemään makuuhuoneeseen ja sai käsiinsä tyynyn alla pitämänsä Smith & Wesson .357 Magnum revolverin pystyen pysäyttämään ryöstön ampumalla varoituslaukauksia. Yksi luoti osui tilanteen yhteydessä yhtä ryöstäjistä rintakehään, joten ryöstäjät saatiin kiinni. Poliisi tutki ryöstön yritystä tyypilliseen tapaansa siten, että kotiansa suojellut mies oli epäiltynä tapon yrityksestä, vaikka hän oli kodin suojan piirissä ryöstön yrityksen tapahtuessa.

Olennaista tässäkin tapauksessa on se, että Suomessa suhtaudutaan kotirauhan loukkauksiin liian keveästi, vaikka Perustuslain suojan kannalta juuri kodin suojan on oltava prioriteetti. USA:ssa useimmissa osavaltioissa kodin suoja on täysin selkeä ja sisään tunkeutunut rikollinen voidaan surmata ilman rangaistuksen pelkoa. Olen hämmästynyt suomalaisten asianajajien kyvyttömyydestä puolustaa asiakkaitaan ko. tyyppisissä tapauksissa. Kodin suojassa aseen omistajan valvonnassa olevat aseet voidaan pitää vaikka ladattuina, koska kyseessä ei ole säilyttäminen, vaan kantamiseen verrattava tapahtuma. Lempäälän tapauksessa ryöstön kohteen saama tuomio tulee käsitellä hovioikeudessa ja hänet tulisi vapauttaa kaikesta vastuusta, sekä palkita Valkoisen Ruusun komentajamerkillä! Kansalaisen jouduttua rikoksen kohteeksi, on hänen valmistauduttava aina poliisin suorittamaan esitutkintaan, minkä seurauksena hän saattaa itse olla epäiltynä rikoksesta. Poliisi ei välttämättä ole ystäväsi, muista se!

 

 

Runo K. Kurko
puheenjohtaja