PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

123

PALIKKATESTI

Poliisikoulutukseen hyväksytyistä 70 ja 80 -luvuilla laskettiin yleisesti leikkiä, koskien uutta soveltuvuustestiä. Ollessani luennoitsijana Poliisiopistolla 70 -luvulla, aterioin muiden opettajien kanssa ja erityisesti mieleeni jäi psykologian opettajan vitsit pääsykokeesta. Eräs testi oli seuraava: testaaja näyttää etusormeaan testattaville ja pyytää etsimään ko. sormen ravistettuaan kättään. Näyttäessään kaikki sormet pystyssä, hän kysyy, missä on etusormi? Oikea vastaus riitti hyväksytyksi tulemiseksi. Palikkatesteillä kokeiltiin kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, mutta mikäli testattava ei löytänyt sopivaa koloa palikalle, niin koe hyväksyttiin, sillä oppilas oli osoittanut kykyä suoriutua voimaa vaativasta tehtävästä. Näissä testeissä ei ollut mukana naisoppilaita, sillä muutoin naiskiintiön täyttäminen olisi luonnollisesti ollut tärkeämpää!

Poliisiammattikorkeakouluksi muodostettu poliisiammattikoulu on luonnollisesti erityisesti Seppo Kolehmainen rehtorina toimimisen aikana muuttanut pääsyvaatimuksia ratkaisevasti. Olennaista on selviytyä kirjallisesta soveltuvuuskokeesta hyvin, sillä tarkoitus on kouluttaa globalisaatioon soveltuvia poliiseja. Erinomainen ero poliiseissa on se, että II Maailmansodan jälkeen, suomalainen poliisi kantoi virka-asettaan myös virka-ajan ulkopuolella. Tämä luottamusta herättävää tapa muutettiin 90 -luvulla, jolloin poliisi oli kuin kuka tahansa siviili tullessaan laitokselle “töihin” ja vaihtoi vasta siellä “työhaalarit” päälle. Mikäli henkilö on luonteeltaan todellinen rikostutkija, ei hän voi ”sammuttaa valoja” lähtiessään kotiin ja siksi myös aseen jättäminen laitoksen kaappiin oli käsittämätöntä.

Poliisin vasteaika on ratkaisevasti muuttunut, kuten myös Puolustusvoimain henkilöstön, sillä vapaa-ajalla oleva on huono vastaamaan ja varusteiden, kuten aseiden hakeminen laitoksilta on liian hidasta. Poliisiylijohtaja Kolehmainen luottaa liika siihen, että mahdollisista uhkista saadaan tieto riittävän aikaisin, vaikka todellisuudessa poliisin kyky vastata todellisiin uhkiin on laskenut. Poliisilla on ylemmissä päällikköviroissa vielä 50 -luvulla syntyneitä, joiden tulisi hyvin muistaa aikansa nuorempana konstaapelina. Hyviä kenttäjohtajia oli silloinkin vähän, mutta nykyisiin verrattaessa, he selvisivät vaikeistakin tilanteista improvisoimalla. Pohan korkein johto on sen tosiasian edessä, että poliisi on ensimmäisen kerran itsenäisyytemme aikana menettämässä tavallisen kantasuomalaisen luottamuksen.

Poliisien resurssien haaskaaminen nettikeskustelujen seurantaan ja esitutkintojen käynnistäminen niistä on osoitus erittäin huonosta “pelisilmästä”. Suomessa laittomasti olevia Islamia tunnustavia ja lähtömaissaan mahdollisia sotarikollisia ei edes tutkita tai poisteta maasta kuten esimerkiksi Unkarissa tehdään. Viranomaisten suhtautuminen herättää todella vakavan kysymyksen yhteiskunnan varojen käytöstä, sillä Ruandan sotarikosten tutkinta maksoi valtiollemme yhtä paljon kuin tuhannen maahantunkeutujan palauttaminen lähtömaihinsa. Millä ylikomisario Elfgren voi perustella Ruanda -tutkinnan kustannukset, mikä johti kalliiseen tuomioistuinkäsittelyyn, kun rikollisen lähettäminen Ruandaan olisi hoitanut koko asian?

Poliisihallituksen kanne kansallissosialistiseksi ymmärrettyä kansallismielisten suomalaisten muodostamaa järjestöä vastaan on yleisen oikeustajun vastainen, sillä samanaikaisesti anarkistit ja antifasistit saavat edelleen tuhota omaisuutta ja pahoinpidellä kantasuomalaisia naamioituneina. Poliisin tulisi toimia Suomessa Suomen kansalaisten ja yhteiskuntarauhan turvaajana, mutta miten on todellisuudessa?

 

Runo K. Kurko

puheenjohtaja