NRA:n lausunto poliisin hallinnosta

NRA:n LAUSUNTO ASIAAN SM086:01/2007

NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry                           LAUSUNTO
PL 419
00151 HELSINKI                                                         02.03.2009

Sisäasiainministeriö
poliisiosasto
PL 26
00023 VALTIONEUVOSTO

viite: Lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnokseksi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (SM086:01/2007, 17.02.2009).

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto yllä mainitussa asiassa.

Näemme merkittävänä hallinnon virtaviivaistamisena ajatuksen kaksiportaisesta ohjaus- ja johtamismallista, mutta näemme ongelmana vallan keskittämisen henkilöityneenä yhdelle taholle – poliisiylijohtajalle, joka esityksen mukaan on kaiken parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella. Aivan lähihistoriasta meillä on erinomainen esimerkki sairaan poliisiylijohtajan hyväksikäyttämisestä aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden (AYO) hyväksyjänä.

Näemme ongelmana parlamentaarisen valvonnan kannalta tällä hetkellä tilanteen, että poliisi käytännössä tutkii myös poliisirikokset ja väärinkäytökset. Parlamentaarisesti olisi tässä vaiheessa välttämätöntä valvonnan kannalta perustaa oikeusministeriön yhteyteen riippumaton tutkintaviranomainen, jonka tehtävänä on tutkia ja tuoda tuomioistuimiin poliisin tekemät edellä mainitun tyyppiset tapaukset.

Näemme välttämättömäksi, että sisäasiainministeriön rooli on edelleenkin toimia selkeästi poliisihallituksen johtajana, ohjaajana ja valvojana, jolloin parlamentaarinen valvonta toteutuu koska muuten on lisäksi vaarana se, että poliisihallitus saatettaisiin tulevaisuudessa eriyttää kokonaan sisäasiainministeriön yhteydestä, jolloin siitä tulisi itsenäinen toimija, täydellisesti parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella. Suojelupoliisin asema on mielestämme kansallisen turvallisuuden kannalta niin tärkeä, että suojelupoliisi tulee tässä vaiheessa eriyttää täydellisesti poliisihallituksen alaisuudesta ja sen tulee toimia sisäasiainminiteriön ja valtioneuvoston omana turvallisuuspoliisina.

On ensiarvoisen tärkeää, että keskusrikospoliisilla on riippumattomuussuhteen lisäksi käytännön rikostutkintatyön kokemuksen tuomat valmiudet myös johtonsa osalta. Keskusrikospoliisin nykyinen tehtävänkuva on mielestämme säilytettävä ja näemme tärkeäksi sen, että poliisihallitus ei puutu keskusrikospoliisin itsenäiseen rikostutkintatyöskentelyyn, koska keskusrikospoliisilla on edelleen parhaat resurssit korkealaatuiseen rikostutkintaan ja keskusrikospoliisi nähdään ammattitaitoisena ja puolueettomana rikostutkintaorganisaationa myös kansainvälisesti.

Edellä mainitut tosiasiat kuvaavat hyvin pitkälti myös suojelupoliisin ja liikkuvan poliisin toimintaa. Poliisihallinnon kaksiportainen johtamismalli tulisi mielestämme toteuttaa siten, että sellaiset ilman synergiaetuja olevat toiminnot, kuten tällä hetkellä ase- ja arpajaishallintoyksikkö Riihimäellä ja vartiointi- ja turva-alan yksikkö Mikkelissä lopetetaan ja kyseisiä virkoja ei siirretä sisäasiainministeriöön, vaan sopivia teknisiä taitoja omaavia henkilöitä voidaan siirtää poliisin tekniikkakeskukseen. Samalla Suomessa voidaan lakkauttaa suuria kustannuksia aiheuttava CIP-tarkastustoiminta.

Suomi voi irtautua CIP-sopimuksesta, koska suomalainen viimeinen asetehdas on jo kokonaisuudessaan italialaisomistuksessa. Ampuma-aseiden tuotantotekniikoiden nykyisellä kehitysasteella niitä perusteita joilla järjestelmä aikanaan Suomen aseteollisuuden tarpeisiin luotiin, ei enää ole. Välitön säästö valtiontaloudessa tämän tarpeettoman toiminnon lakkauttamisen kautta on arviolta 5-8 miestyövuotta. Mikäli CIP-tarkastus halutaan säilyttää Suomessa, niin tarkastustoimintaa voisi harjoittaa tarvittavassa mittakaavassa yksityinen asetarkastuslaitos. Luvan toimintaan antaisi Turvatekniikan keskus (TUKES) – § 110 korjataan vastaavasti.

Poliisihallituksessa ampuma-aselainsäädäntötyö ei edellytä uusia henkilöresursseja, koska jo tällä hetkellä poliisiesikunnassa palvelee mm. lainsäädäntöneuvoksena toimineita henkilöitä, jotka ovat olleet valmistelemassa erinomaisen onnistunutta, voimassaolevaa ampuma-aselakiamme. Näemme poliisihallituksen tehtäväksi lähinnä ohjeistaa ja vastata poliisilaitosten asevastaavien koulutuksesta. Samalla näemme hallinnon kaksiportaisuuden siten, että koko lupahallinto poliisilaitoksissa tulee toimia poliisipäällikön alaisuudessa itsenäisesti antaen kaikki tarpeelliset luvat myös ampuma-aseasioissa (LIITE 1).

Ampuma-aselautakunnan aseman selkiinnyttämiseksi on sekä lakia, että asetusta ampuma-aselautakunnasta muutettava siten, että muutoksen yhteydessä on jäsenistöstä poistettava ulko- ja puolustusministeriön edustajat, joiden tehtävänkuvaan eivät käytännössä kuulu siviiliaseet ja siviiliaselainsäädännön kehittäminen (pois lukien YK:n pienaseisiin kuuluvat sopimukset). Ampuma-aselautakuntaan tulee nimetä intressipiirien mahdollisimman laaja edustus. Katsomme, että  asetustekstin valmistelussa huomioidaan myös tarkemmin ampuma-aselautakunnan tehtävänkuva, jotta ampuma-aselautakuntaa tullaan todella käyttämään asiantuntijaelimenä, kuten ampuma-aselain kokonaisuudistuksen valmistelutöiden yhteydessä oli tarkoitus.

Rakenneuudistusten taloudellisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä on suoritettava erittäin radikaaleja henkilöstöleikkauksia, sillä poliisihallitus ei voi olla sellainen virkojen ”kaatopaikka”, joka siitä on muodostumassa, jos sinne sijoitetaan sekä poliisiylijohdossa ja poliisin lääninjohdoissa tällä hetkellä olevat henkilöt. Tavoiteltu vähennys, ylimenokauden 40 henkilötyövuotta, on aivan liian vähäinen. Tässä vaiheessa tulisi olla täysin selvillä poliisitoimen eri viranomaistahojen ja poliisihallituksen välinen henkilöstöjakauma. Poliisihallitukseen olennaisena kuuluva esikunta ja poliisilaitosten poliisipäälliköt on se henkilöstö, joka liikkuvanpoliisin ja KRP:n päälliköiden ohella kuuluu poliisihallitukseen. Lääninhallitusten väheneminen ja poliisin virat lääninjohdoissa tulisi siirtää lähinnä poliisilaitoksiin kenttätyöhön, jolloin tarpeettomia päällikönvirkoja ei enää hallintoon jää. Vasta silloin päästään todellisiin säästöihin ja tehokkuuden lisäämiseen. Esityksen tuottavuussäästöt osoittavat kiistatta, että todellisiin säästöihin ei voida sisäasiainministeriön esitysluonnoksen avulla päästä.

Oheistamme erillisenä liitteenä ampuma-aselakiin liittyvän harkitsemamme korjausehdotuksen (LIITE 1 – 1.13 ampuma-aselaki). Odotamme lausuntomme johtavan esittämiimme korjauksiin ennen kuin esitys siirtyy hallituksen esityksenä eduskunnalle.

Kunnioittavasti,

Runo K. Kurko
puheenjohtaja

Antti Jokinen
pääsihteeri

Liitteet: LIITE 1

LIITE 1

1.13 AMPUMA-ASELAKI

Ehdotamme muutettavaksi pykälät 15, 20, 26, 32, 33, 34, 35, 35a, 36, 37, 42, 45, 57, 59a ja 83a. Poliisihallituksen tilalle muutetaan poliisilaitos, jolloin hallinnon virtaviivaistaminen on toteutettu riittävässä laajuudessa. Poliisilaitoksella on parhaat tiedot alueellaan toimivista sekä yrityksistä että kansalaisista, joten on aivan luontevaa, että myös kaikki yllä olevien pykälien mukaiset tehtävät siirretään poliisilaitoksille.

Pykälissä 40, 64, 115 jää toimivaltaiseksi viranomaiseksi edelleen sisäasiainministeriö.

§ 117a.
Ehdotamme pykälää muutettavaksi siten, että ampuma-aselautakunta toimii jatkossa itsenäisenä ja riippumattomana sisäasiainministeriön ampuma-aselainsäädännöstä ja niiden tulkinnasta vastaavien viranomaisten asiantuntijaelimenä. Ampuma-aselautakunnan puheenjohtajaksi voidaan kahden vuoden toimikaudeksi valita joko sisäasiainministeriön lainsäädäntötehtävissä toiminut lainsäädäntöneuvos tai intressipiirien edustaja. Ampuma-aselautakunta kokoontuu joko puheenjohtajan kutsusta tai jos joku jäsenistä vaatii, mutta kuitenkin säännöllisesti vähintään kuusi kertaa vuodessa. Kokoontumistiheys on riippuvainen siitä kuinka hyvin asehallinnosta vastaavat viranomaiset ovat pystyneet toimimaan ampuma-aselain hengen mukaisesti. Ampuma-aselautakunnalla tulee olla oikeus saada tietoa käsiteltävistä ampuma-aselainsäädäntöön liittyvistä hankkeista ennen kuin esitykset ovat lähdössä lausuntokierrokselle. Lainsäädäntötyössä ampuma-aselautakunnan merkitys on tultava esiin korostetusti siten, että lautakunnan kokouksissa esille tulleiden asioiden ja esitysten vaikutus on oltava nähtävissä ampuma-aselain valmistelussa.

Ampuma-aselautakuntaan valittavan intressipiirien edustajiston tulee kattaa kaikki ne asealan edunvalvontatahot, jotka nyt ovat toiminnassa ja asetuksessa on annettava myös mahdollisuus uuden tulevaisuudessa perustettavan tahon hyväksymisestä lautakuntaan.

§ 118 muutoksenhaku
Pykälä tulisi kokonaisuudessaan muuttaa, koska poliisin toiminnan lainmukaisuutta ei pystytä valvomaan nykykäytännöllä. Hallinto-oikeuksiin menevien valitusten käsittelyssä painotetaan liikaa valtion asiamiehen (poliisiviranomainen) lausunnon merkitystä. Näemme välttämättömäksi, että pykälä muutetaan sellaiseksi, että kansalaisen ollessa vastakkain luvan myöntävän viranomaisen kanssa, ei viranomaisen lausuntoa voi tukea saman viranomaisen lausunto. Lain tulkinta on jätettävä oikeusistuimelle. Edellytämme, että pykälään liitetään selkeä ehdotus siitä, että kun viranomainen on itse huomannut menetelleensä virheellisesti, viranomainen myös itse oikaisee tekemänsä virheen. Nykykäytännössä, jota myös tämä esitys edelleen jatkaisi, valitustie johtaisi kansalaisen kohtuuttomasti pitkittyneeseen oikeustaisteluun, sillä hallinto-oikeuksien käsittelyajat ovat venyneet helposti 400 päivää kestäviksi, joten viranomaisen virheellisen päätöksen seurauksena henkilö ei saisi oikeutta asiassaan kohtuullisessa ajassa, jos kaikki virheelliset päätöksen jouduttaisiin viemään hallinto-oikeuteen.

§ 119
Aseiden deaktivoinneista annettujen esitysten tulee perustua EU:n asedirektiiviin, joten tarkempien säännösten ja ohjeistuksen on tultava poliisilaitoksilta.