Lausunto HE 72 ja 74 / 2006

NRA:n LAUSUNTO ASIOIHIN HE 72/2006 ja 74/2006

NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry                           LAUSUNTO HE 72/2006 ja 74/2006
PL 419
00151 HELSINKI

24.10.2006

Eduskunta
Hallintovaliokunta

ASIA: LAUSUNTO ASIOISTA
HE 72/2006 vp laiksi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ja HE 74/2006 vp laiksi valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain muuttamisesta.

 

NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry (myöhemmin NRA) kiittää Eduskunnan Hallintovaliokuntaa mahdollisuudesta antaa lausunto yllämainituissa asioissa ja toteaa seuraavaa;

HE 72/2006

Poliisin Tekniikkakeskus (PTK)
Poliisin Tekniikkakeskus (myöhemmin PTK) on toiminut kaupallisena toimijana jo 90-luvulta lähtien, vaikka PTK:lla ei ole ollut asekauppalupia. Jo teräaselain valmistelun yhteydessä varmistettiin PTK:lle ylivertainen kilpailuasema aseliikkeisiin verrattuna, tästä esimerkkinä teleskooppipatukka.
EU:n kilpailulainsäädännön kannalta olisi tullut jo aiemmin asettaa PTK:n toiminta tarkemman tutkimuksen kohteeksi, mutta asealan maahantuojien (UVM ry) jäsenyrityksistä eräillä oli toimivat liikesuhteet PTK:n kanssa eikä em. syystä asiasta haluttu tehdä aikanaan oikeita johtopäätöksiä.
PTK:n toiminta täyttää liiketaloudellisin perustein toimivan liikelaitoksen tunnusmerkit jo nyt ja on käsittämätöntä, että Sisäasiainministeriön toimialaan kuuluvat viranomaistehtävät kuten valvonta ja lupa-asiat siirrettäisiin ko. liikelaitoksen hoidettavaksi. Mikäli näin tehtäisiin, tulisi PTK:n asema täysin ylivertaiseksi kaupallisiin toimijoihin nähden ja samalla kilpailutilanne tulisi kestämättömäksi. Tilanne aiheuttaisi myös merkittävän eturistiriitatilanteen alalla, mikäli PTK tulisi valvomaan muita asekauppiaita AAHY:n siirtyessä osaksi PTK:ta

NRA näkee ehdottomasti kansalaisten oikeusturvan vaarantuvan aselupiin liittyvissä kysymyksissä ja asekauppa-ala joutuisi epäaitoon kilpailutilanteeseen, mikäli asealan kilpailija Poliisin Tekniikkakeskus toimisi myös lupaviranomaisena. Ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen asema eräänä OECD-maiden vähiten korruptoituneena maana tulisi kärsimään todellisen kolauksen, mikäli hallituksen esitys toteutuisi mahdollistaen ns. “virkamiesmafian” syntymisen.

Perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvat vaatimukset viranomaisen toiminnan objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta. Em. syystä johtuen on perustuslain vastaista säätää toimialalla hankintoja tekevälle kaupalliselle toimijalle (PTK) lupa- ja valvontaviranomaisen tehtäviä samalla alalla. Laki olisi myös toteutuessaan raskaasti  EU:n kilpailuoikeuden vastainen.

Arpajais- ja Asehallintoyksikkö (AAHY)
Arpajais- ja Asehallintoyksikön (myöhemmin AAHY) perustamisesta päätettiin Sisäasianministeriössä vastoin asealan asiantuntijoiden esityksiä. Synergiaetuja ei ole, sillä rahankeräysten ja arpajaisten valvonta on hyvin kaukana aselupahallinnosta. C.I.P.-tarkastustoiminnan yhdistäminen Arpajais- ja Asehallintoyksikköön on lisännyt ongelmia, sillä C.I.P.-tarkastustoiminta oli aiemmin Kauppa- ja Teollisuusministeriön toimialaan kuuluvaa toimintaa, kuten on edelleen TUKES:en toiminta räjähdysaineisiin ja patruunavarastointiin liittyen.

Synergiaetuja olisi voinut olla esim. Vartiointi- ja Turva-alan yksikön toiminnan yhdistämisestä Asehallintoyksikköön, niin paljon lähempänä on vartiointi- ja turvallisuusala aseisiin liittyvää valvontaa. Neuvotteleva virkamies Eränkö-Pekkasen työryhmälle ehdotettiin aikanaan, että Asehallintoyksikkö perustetaan Sisäasianministeriön yhteyteen, jolloin myös mahdollinen paras lainsäädäntötyöhön liittyvä asiantuntemus olisi käytettävissä. Lainsäädäntöneuvosten Tomi Vuoren ja Pertti Normian ohittaminen Asehallintoyksikön perustamisen yhteydessä on yksi esimerkki Sisäasiainministeriön heikosta kyvystä kohdentaa henkilöresurssejaan oikein ja tehokkaasti. Tosin turvallisuusalan valvontayksikön viimeaikaiset toimet kuten mm. järjenvastaisesti laadittu lakiesitys järjestyksenvalvojista annetun lain muuttamiseksi ovat osoittaneet ko. yksikön päällikön kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään, joten nykyisellä kokoonpanolla ko. yksikölle ei voida osoittaa vaativaa ase-elinkeinoalan valvontaa.

Kihlakuntien vähentäminen
Kansalaisoikeusjärjestönä NRA näkee, että kihlakuntien määrän vähentämisellä palvelut tulevat entisestään heikentymään. Poliisien määrä on sisäministeri Kari Rajamäen mukaan säilynyt samana kuin vuonna 2002, vaikka poliisin toimintakenttä on laajentunut ja tehtävämäärä kasvanut EU:n vaikutuksesta. Käsittääksemme on mielekkäämpää säilyttää palvelut laajempialaisesti ja tasapuolisesti koko Suomen alueella lisäämällä poliisin virkoja Liikkuvan Poliisin ja paikallispoliisien osalta ja vastaavasti pienentää hallinnon kuluja Sisäasianministeriössä.

HE 74/2006
NRA näkee paikallishallinnon keskittämisen murentavan oikeus- ja hyvinvointivaltion perusteita. Asioiminen sähköisesti mahdollistaa kasvottoman päätöksenteon, jolloin kansalaisen oikeuksia voidaan loukata helpommin. Myös syrjäytymisriski lisääntyy mikäli päätöksenteko muuttuu kasvottomaksi. On odotettavissa, että mikäli esitys hyväksyttäisiin, tulee Sisäasiainministeriö esittämään jo seuraavalle Eduskunnalle palvelujen ulkoistamista.

Myös virkavastuuasiat tulevat olemaan ongelma, mikäli palvelutoimistot ryhtyvät laajemmalti tuottamaan palveluja, koska johtosuhteet ovat tällöin hyvin sekavia, eikä yleisjohdolla ole mahdollisuutta seurata toiminnan laillisuutta hajasijoituksien johdosta. Kansalaisten oikeusturva ja tasapuolisuus vaarantuisi huomattavasti myös mikäli pyrkimys lain tavoitteiden saavuttamiseen johtaisi suurempien yksiköiden toimintaan samasta syystä.

Kihlakuntien poliisilaitoksissa päällikkö on selkeästi myös näkyvä vastuuhenkilö ja erityisesti aselupahallinto edellyttää hyvää paikallistuntemusta. Poliisihallinnon kehittämistoimet ovat jo selkeästi heikentäneet rikostutkinnan laatua ja rikosten selvittämisajat ovat jatkuvasti pidentyneet, kuten myös vasteajat hälytystehtäviin.
Yleistä turvattomuutta lisää virkapukuisten poliisien näkymisen vähäisyys ja on myös hämmästyttävää, ettei esitys pyri esim. kehittämään Liikkuvan Poliisin valmiuksia valvoa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, sekä tehostaa liikennevalvontaa koko maassa.

Näemme esityksen olevan huonosti valmistellun ja osoittavan samalla, että Sisäasiainministeriössä asiaa valmistelleet tahot eivät ole ymmärtäneet Helsinki-keskeisellä asenteellaan esityksen vaikutuksia harvaan asutuilla alueilla elävien ja toimivien kansalaisten oikeushyvän ja hyvän hallinnon kannalta. Asiassa olisi tullut ottaa riittävässä määrin huomioon myös eri alueiden erityispiirteet, alueiden laajuus ja kulkuyhteydet samoin kuin kielilain perusteiden mukainen mahdollisuus saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

Katsomme, että esityksen vaikutukset joihin on pyritty, kuten mahdollistaa toiminnan tehostaminen ja turvata palvelujen saatavuus ja laatu, tulevat olemaan päinvastaiset esitetyillä toimenpiteillä, joilla yksiköt yhdistettäisiin ja annettaisiin yhteistoimintamääräyksiä. Kuka vastaisi annettavista yhteistoimintamääräyksistä ja mikä asema niillä olisi voimassaolevaan lakiin nähden? Kuka valvoisi annettuja määräyksiä ja niiden noudattamista? Mm. edellä mainittuihin kysymyksiin ei esitys ota kantaa.

LOPUKSI
NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry ehdottaa, että molemmat Hallituksen esitykset
HE 72/2006 ja HE 74/2006 jätetään ehdottomasti käsittelemättä.

Lisäksi NRA esittää, että Suomi eroaa aseiden teknillisen tarkastuksen C.I.P.-järjestelmästä koska aseiden ja ampumatarvikkeiden tarkastukselle ei ole enää perustetta. Vuonna 1983 Suomi liittyi aseiden ja ampumatarvikkeiden C.I.P.-tarkastukseen oman aseteollisuuden suojelemiseksi tilanteessa, jossa Suomessa oli suomalaisessa omistuksessa kolme asetehdasta ja kolme patruunatehdasta. Nyt Suomessa on enää vain yksi asetehdas (SAKO), joka on italialaisessa omistuksessa ja entinen Lapuan patruunatehdas on nykyään kansainvälisessä omistuksessa.
SAKO saa tarvitsemansa asetarkastuksen halvemmalla omistajamaan Italian tarkastuslaitokselta. Suomen patruunatehtaat ovat jo aikaisemminkin käyttäneet Saksan ja Belgian tarkastusleimoja. C.I.P-järjestelmästä eroaminen antaa AAHY:lle ilmeisiä taloudellisia etuja, sillä eroamisen ansiosta säästyisi 4-5 henkilötyövuotta asetarkastuksesta eikä asetarkastustiloja enää tarvittaisi Riihimäellä, jonka jälkeen pelkän Asehallintoyksikön toiminta voidaan siirtää Sisäasiainministeriön tiloihin Helsinkiin.

Edellytämme Hallintovaliokuntaa vaatimaan Sisäasianministeriöltä selvityksen siitä, millä perusteilla AAHY:n tehtävistä juuri aseisiin liittyvät tehtävät olisi voitu siirtää PTK:lle. Näemme kyseisen ehdotuksen olevan hyvän hallinnon periaatteiden vastaisen ja osoittavan, että Sisäasiainministeriön poliisihallinnon tehtäväalue on selkeässä kriisissä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 29/2006 vp – HE 72/2006 vp käsitys PTK:n tehtävistä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tarkoitus ei ole, että PTK hankkisi kalustoa myydäkseen sitä edelleen viranomaisille tai muille toimijoille. PTK on kuitenkin jo nykyisellään toiminut siten, että se on myynyt kalustoa edelleen viranomaisille ja muille toimijoille, kuten vartioimisliikkeille. Tilanne on em. syystä johtuen ongelmallinen myös perustuslain kannalta. Merkittävää on myös se, että PTK:lle maahantuodaan erittäin suuri osa PTK:n myymästä materiaalista mm. erään suuren ase-elinkeinon harjoittajan toimesta. Muutenkaan PTK ei itse juurikaan harjoita myymiensä tarvikkeiden maahantuontia.

Kaikki aseisiin liittyvä toiminta tulee olla yhteiskunnan erityisen tarkan valvonnan kohteena ja tehokkaasti toimiva Asehallinto palvelee kansalaisia ja samalla yhteiskuntaa parhaiten. Kihlakuntauudistuksen yhteyteen liitetty esitys PTK:n aseman edelleen vahvistamisesta on välittömästi vedettävä takaisin. Arpajais- ja Asehallintoyksikön toimintojen jakaminen tehokkaasti ja kansalaisten oikeusturvaa vaarantamatta on mahdollista vain lisäämällä aselupavastaavien koulutusta ja siirtämällä Asehallintoyksikkö takaisin suoraan Sisäasiainministeriön valvontaan.

Ampuma-aselautakunnan toiminta on ollut valitettavan tehotonta, sillä Puolustusministeriön ja Ulkoministeriön edustajat ovat harvoin osallistuneet lautakunnan kokouksiin ja erityisesti Ulkoministeriön rooli kansainvälisen Control Arms -ryhmän eräänä veturina asettaa sen edustajan läsnäolon vähintään kyseenalaiseksi. Merkittävää on myös, ettei Ulkoministeriölle kuulu Suomen sisäinen turvallisuus. Koska Puolustusministeriön hallinnon alueelle eivät kuulu siviilikäyttöön suunnitellut ja valmistetut aseet ja koska aselainsäädäntömme ei koske Puolustusvoimien omistamia aseita, niin lautakunnan jäsenyys on tarpeeton. Sotamuseon edustaja on jo mukana ns. aseromutus-työryhmässä ja koska lautakunnan työskentelyn kannalta ei ole mitään lisäarvoa Sotamuseon edustajan läsnäololla, niin NRA ehdottaa, että annetaan uusi Valtioneuvoston asetus, jossa Ulkoministeriön, Puolustusministeriön ja Sotamuseon paikat annetaan kansalaisjärjestöille, joita aselautakunnan Asehallintoyksikön toiminta koskee. Aselautakunnan asemaa tulisi muutoksen jälkeen vielä vahvistaa siten, että Aselautakunnassa tehdyt asiantuntijapäätökset sitovat viranomaisia.

Odotamme lausuntomme johtavan siihen, ettei kansalaisten oikeuksia tulla loukkaamaan Hallituksen Esitysten HE 72/2006 ja HE 74/2006 esittämillä tavoilla ja että Hallintovaliokunta jättää molemmat em. esitykset käsittelemättä, eikä hyväksy niitä.

Kunnioittavasti,
NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry

Runo K. Kurko
puheenjohtaja
erityisasiantuntija

Tommi Vuorenmaa
I varapuheenjohtaja

Kai Haatainen
hallituksen jäsen