090820 - Joukkomurhat eivät vähene lainsäädännön keinoin

Aseharrastaja Sasu Mattilan mietteitä lainsäädännön ja turvallisuuden periaatteista

Suomen laissa on joukkomurhia vastaan jo niin hyvä suoja kuin lainsäädännön keinoin on mahdollista tehdä: Rikoslain 21 luku 2 § Murha ”rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.”

Kaikki muu mitä lainsäädännössä tuon päälle rakennetaan ei enää paranna turvallisuutta, korkeintaan luo lisää turvallisuuden tunnetta. On kohtuutonta luoda kansantaloudellisia ja henkilökohtaisia rasitteita koko yhteiskunnalle säätämällä lakeja, jotka eivät paranna todellista turvallisuutta vaan ainoastaan luovat keinotekoista tunnetta turvallisuudesta. Jos ihminen kaipaa enemmän turvallisuuden tunnetta, tulisi hänen hakea sitä esimerkiksi terapiasta, lääkityksestä tai elämänhallinnan koulutuksesta.

Joukkomurhat, kuten Myyrmannissa, Jokelassa ja Kauhajoella, ovat todella harvinaisia tapauksia. Mikään lainsäädäntö ei kykene sellaisia ehkäisemään. Joukkomurhat ovat traagisia tapahtumia ja elämän muuttava kokemus uhreille ja heidän läheisilleen. On kuitenkin muistettava, että koko yhteiskunnan mittakaavassa katsottuna ne ovat häviävän pieni ja harvinainen ilmiö.

Suomen kokoisessa pienessä maassa kuolee kaatumisissa tuhatkunta ihmistä vuodessa, ruokaan tukehtuu vuosittain useampi kymmenen, saunan kuumuuteen samoin useampi kymmenen ihmistä. Suomeen tulee uusia lottomiljonäärejäkin joka vuosi enemmän kuin mitä joukkomurhissa tapetaan. Kun näitä mittasuhteita katsoo, on helppo nähdä että täysin poikkeuksellinen tilanne kuten joukkomurha ei voi mitenkään olla estettävissä lainsäädännöllä.

Eräs perustelu lakien kiristämiselle on, että sillä pienennetään joukkomurhan todennäköisyyttä vaikka ei niitä kokonaan voidakaan estää. Tämä argumentti ei ole kestävä. Henkilö, joka tietoisesti ja suunnitelmallisesti rikkoo yhtä ihmiskunnan pyhimmistä säännöistä ja murhaa muita ihmisiä, ei epäröi hetkeäkään rikkoa myös muita lakeja, esim. lakia räjähteistä ja vaarallisista aineista tai ampuma-aselakia.

Voisi ajatella, että tekemällä räjähteiden, myrkkyjen, ampuma-aseiden tai muiden vaarallisten esineiden ja aineiden saatavuuden vaikeaksi, pienentäisimme todennäköisyyttä, että joukkomurhaaja toteuttaa niillä tekonsa. Monelta jää kuitenkin huomioimatta se seikka, että joukkomurha on tekijälleen koko elämän huipentuma ja motivaatio teon suorittamiseen on siten todella kova. Joukkomurhaaja on valmis tekemään työtä sen eteen, että pääsee käsiksi haluamiinsa surmaamisvälineisiin. Hän käy vaadittavat kurssit, hankkii tarvittavat todistukset, odottaa oikeaa hetkeä jne. Jos hän ei näilläkään toimilla pääse käsiksi tiettyihin välineisiin, kääntyy hän laittomien toimittajien puoleen tai yksinkertaisesti vaihtaa surmaamistavan johonkin toiseen. Ihminen on hyvin kekseliäs ja ympäristömme on täynnä tehokkaita työkaluja tappamiseen. Joukkomurhia ei pysty ehkäisemään rajoittamalla välineiden saatavuutta.

Lainsäädännöllä ei joukkomurhia kyetä estämään, mutta kuitenkin lakeihin halutaan niiden varjolla muutoksia. Lopputulos tästä on täysin ennakoitavissa. Lakeihin ehdotetaan ja tehdään todella hullunkurisia muutoksia. Nämä lakimuutokset eivät yhtään auta turvallisuuden lisäämisessä, mutta aiheuttavat paljon haittaa, sekä aineellista että henkistä.

Miten on mahdollista, että Suomen täysi-ikäiset äänestäjät ja heidän valitsemansa poliitikot eivät kaikki ymmärrä näin yksinkertaista asiaa? Miksi vastoin kaikkea järkeä säädetään yhä lisää lakeja, jotka haittaavat kansalaisten elämää tuomatta mitään hyvää vastineeksi? Olisi jo aika rikkoa tämä primitiivinen kierre ja aloittaa parempi elämä sivistyksen ja viisauden suoman mielenrauhan turvin.

Sasu Mattila