080925 - A-Talk, sanottua...

Seuraava on transkripti 25.9. kello 21:05 esitetyssä A-Talk -ohjelmassa esitetyistä kannanotoista. Näitä kannanottoja on kommentoitu kriittisesti, kokeneen, pitkän linjan aseharrastajan, asealan asiantuntijan ja yhteiskunnallisen historian harrastajan näkökulmasta, niiltä osin kun perustelemattomia, ristiriitaisia tai epämääräisiä väitteitä on esitetty. Kommentit on kirjoitettu huomiota ja ajatuksia herättäviksi kyniikan, satiirin ja sarkasmin keinoin; ne voi ottaa joko harmittomina viihteellisinä sketseinä tai näkökulmana siihen minkälaisin perustein keskustelijat ovat kantaansa perustelleet. Jotkut niistä aivan vakavastikin.

Huomiota on kiinnitetty sisäministeri Holmlundin esittämiin näkemyksiin. Näistä hyvin suuri osa on mm. termistöltään, sanamuodoiltaan, sanavalinnoiltaan ja sisällöltään Ase- ja arpajaishallintoyksikön esittämien dokumenttien mukaisia. Samoin Holmlundin näkökanta aselain uudistamiseen on tullut selkeämmäksi ja sisällöstä johtuen en puutu hänen puheenvuorossaan esittämiin lieviin termistö- ja yksityiskohtavirheisiin. Uskomme niiden johtuvan Holmlundin saamasta värittyneestä tiedosta, jota hänen ei voida olettaa tuntevan paremmin koska hän ei tiettävästi ole aseharrastaja.

Keskustelijat:

Anne Holmlund, sisäministeri
JP: Jussi Peltola, päätoimittaja, Ase-lehti
RV: Risto Väyrynen, rehtori, Tikkurilan lukio
JH: Jyrki Haapala, komisario, Varkauden poliisi

Haastattelija [Holmlundille, EU-direktiivin alle 15-17v harrastusmahdollisuuksien säilyttämisestä] : Mutta minkälaisen signaalin se antaa esimerkiksi sinun, ministerin, asenteestasi aseisiin?
Nuoretkin massamurhaajat on aseistettava, vai olisiko niin että viedään mm. syrjäseutujen nuorisolta pitkäjänteisyyttä ja vastuuta opettava harrastus johon heidän vanhemmiltaan on haettu suostumus? Odotettiinko tähän vastausta tosissaan? Minkälaisen signaalin antaa se jos urheiluhallin johtaja pitää nuorten harrastusmahdollisuuksia tärkeänä vaikka pelin tuoksinassa joskus joku katkaisee jalkansa? Ettei piittaa pätkän vertaa nuorison vammautumisestako? Kysymykset kysymyksinä, juontajan tulee olla puheenjohtaja eikä johdattelija.

JH: Haetaan käsiasetta johonkin practical-ammuntaan tai vastaavaan ja valtavia .44-kaliberin tykkejä, ja 357:ja magnumeja.
.44 ja .357 Magnum -kaliiberisia aseita ei käytetä practical-ammunnassa juuri koskaan, ne ovat ensisijaisesti revolverikaliibereja joille on pesitetty practical-ammuntaan käytettäviä itselataavia pistooleita erittäin vähän. Ne ovat tyypillisiä silhuettiammunnan kaliibereja ja esimerkiksi .44 Magnum ylittää nk. power factoriltaan ("tehokerroin") IPSC:n pistooliluokan korkeimman, Major-luokan rajan jopa yli 150%:lla. Läheskään näin tehokkaita patruunoita ei practical-ammunnassa käytetä.

JH: Asetta ei pidä myöntää loppuiäksi kenellekään ihmiselle. [...] Ihminen ampuu practicälia elämänsä aikana, mä veikkaan että maksimissaan kymmenen viistoista vuotta, jonka jälkeen ampuma-asetta ei voi enää periaatteessa pitää hallussaan koska sen tarkotusperä on poistunu.
Harrastajat tyypillisesti harrastavat lajeja useita vuosikymmeniä, hyvin monet jopa koko ikänsä. Aktiivisuus vaihtelee, useimmille se on vain satunnainen harrastus muiden joukossa, jotkut ampuvat kilpaa kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Mikään ei viittaa siihen suuntaan että harrastuksen aikarajaa voisi yleistää tai edes määritellä, onko komisario sekoittanut virkistysammunnan aktiiviseen kilpailutoimintaan, vähätellen ensinmainitun merkitystä? Vai onko tässä selitys siihen ettei komisariota ole näkynyt practical-kilpailujen osanottajaluetteloissa?

JH: Ja kun ihminen ei enää harrasta sitä harrastusta niin nelkytneljäkaliiberinen ei jää kotiin koristeeksi, me emme tarvitse nelkytneljäkaliiberin magnumeita kotona koristeina.
Moniakaan esineitä ei tarvitse, varsinkaan koristeita, ja ampuma-aseiden säilytystä koskeva lainsäädäntö estää niiden säilyttämisen esillä koristeina. Harvalla harrastajalla edes on mielenkiintoa tai varaa säilyttää jopa tuhansien eurojen arvoista asetta ellei sille ole suhteellisen säännöllistä käyttöä, jälleenmyyntiarvo käytettynä kun on laatuaseilla erinomainen. Tapahtuuko tätä todellisuudessa yleisesti, onko komisario tutkinut asiaa, vai onko tämä vain normaalin järjen vastainen oletus?

Juontaja: Ovatko ohjeet olleet huonoja?
JH: Minusta ne ovat olleet puutteellisia! ...ihan lepsuja!

JH: [hetken kuluttua] Tilanne on sellainen että ohjeistus on ollut ihan hyvä mutta se perustuu tähän meidän lepsuun aselakiin.

JH: [mielipide että aselupien myöntäminen määräaikaisina olisi ratkaisu]
JP: Kauhajoen ampujan aselupa oli määräaikainen.
JH: Hehheh! [määräaikaisuuden puolustelu päättyi kuin seinään]

JH: Mekin ollaan epäonnistuttu, mä väitän ihan kivenkovaan että kahlitsee tällä hetkellä Suomen liian lepsu ampuma-aselaki joka... joka lähtee yksiselitteisesti liikkeelle siitä tosiasiasta että pääsääntö on et ihmisille pitää myöntää ampuma-aseen hallussapitolupa. Ja poikkeussaääntö on se että sitä ei myönnetä.
Voimassaolevan Ampuma-aseain 1/1998 sanamuoto on "voidaan myöntää", muu sisältö on reunaehtoja joilla lupaa ei myönnetä ja valtuudet lupaviranomaisen harkintaan olla myöntämättä lupaa. Onko Suomessa mahdollista luoda uraa poliisina peräti komisarioksi asti tuntematta edes yli vuosikymmenen voimassa ollutta lain kirjainta, jota koskevasta asiasta on kansallisen television suoraan lähetykseen kutsuttu haastateltavaksi? Millä tasolla on lain kunnioitus ja tuntemus kun sitä kuvataan kahlitsevaksi, vieläpä perustein joita ei ole olemassa? Eikö poliisin tehtävä ole vallan kolmijaon mukainen toimeenpanovalta?

JH: Nyt kun ampuma-aselaki avataan, ja avataan silleen kunnolla, että siihen pitää saada korjaukset jotka siihen pitää saada, kyl mä niinku lupien myöntäminen viranomaisilla... niin niin mä sanon... ohjehan on hyvä! Ja se perustuu nimenomaan tähän nykyiseen lakiin ja laki ei istu nykyseen tilanteeseen Suomessa. [...] Ja mä tiedän mitkä lääkkeet mulla on.
Komisario, joka on juuri osoittanut ettei tunne lakia, pitää ohjetta vuorotellen hyvänä ja vuorotellen huonona, tällä minuutilla siis hyvänä, on varma siitä että hän tietää mitä "korjauksia" lakiin pitää saada. Vastaamaan hänen vajavaisen lainkäsityksensä vastakohtaa, olettaisin?

JH: Pohjosessa poliisilaitos on tänään tehnyt määräyksen siitä että me emme tule myöntämään seuraaviin viikkoihin yhtään käsiaselupaa.
JP: Laki edellyttää tarvetta.
JH: Ei edellytä! Me voimme keskeyttää... meidän päällikkömme... jos hän on niin muuten sen tehny ja mä toivon että jokainen poliisipäällikkö tekee samanlaisen päätöksen.
Hetkinen, eikö komisario juuri kertonut ampuma-aselain "kahlitsevan" heitä myöntämään lupia melkein pakolla? Ja päällikkö voisi siis komisarion mukaan kävellä lain yli? Päällikkö vaikuttaisi olevan paremmin tehtäviensä tasalla kuin komisario. Mitä sekoilua "ei edellytä", lakiin kirjattuun edellytykseen nähden, oikein oli?

JH: Meillähän on tuollainen kulttuuri joka juontaa jostain tuosta kuuskytluvulta, että et ampuma-ase et on koettu ikäänkuin öh kansalaisoikeudeksi jokaisella joka haluaa ampuma-aseen pitäisi sellainen olla. Ja lähtökohtasesti me ollaan eletty tässä maailmassa täs Suomessa ja nyt kun näitä tapoja ruvetaan muuttamaan niin, se ei ole niin että laiva käännetään samantien toiseen kurssiin vaan et lähdetään taistelemaan vanhan kulttuurin muuttamista pikkuhiljaa.
Ehkäpä komisario sekoittaa tässä sen kulttuurin jonka hän arvelee näkevänsä ja Suomen Lain. Olisi mielenkiintoista tietää kumman perusteella hän on tähän asti toiminut, ja miten.

JH: Meiltä puuttuu lainsäädännöstä muunmuassa aseiden enimmäismäärät per yks henkilö, meillä ei ole minkäännäköisiä rajoituksii, ihmiset voi kerätä kotiinsa arsenaaleja jä mä [muminaa?] lupaviranomaisena olen aika niin tuota kahden tavallaan puun ja kuoren välissä kun mä... käsittelen asioita henkilöllä kaikki hyvin omassa elämässään, hän ilmoittaa aina vaan ostavansa uusia aseita itselleen, laki ei millään tavalla muunmua rajoita aseiden määrää.
Saattaisiko komisario harkita ottavansa selvää, miksi tällaiseen rajoitukseen ei aselain pitkällisessä valmistelutyössä ole ryhdytty vai kuvitteleeko hän että hänen mielipiteensä tulisi olla maan laki? Ehkä vastaus tuli jo komisarion esittämässä ihmettelyn sanamuodossa. "Henkilöllä on kaikki hyvin omassa elämässään" tarkoittaa sitä, että kyseessä on vastuullinen harrastaja joka on osoittanut itsensä luottamuksen arvoiseksi hallussapitämään aseita. Yhteiskunnan taloudellisena tukipilarina säästänyt varallisuutta sen verran että haluaa sijoittaa harrastusvälineidensä monipuolisuuteen, usein siksikin että eri lajien ja metsästysmuotojen harrastamiseen soveltuu hyvin erityyppinen ase kuin mitä ennestään on käytettävissä. Laki jopa edellyttää aseen hyvää soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa. Kyseessä on lainkuuliainen ihminen joka tottakai säilyttää aseitaan lain mukaisesti, tyypiltään hyväksytyssä asekaapissa. Hyvämaineisen aseharrastajan stereotyyppi. Millä valtuuksin komisario katsoo asiakseen päättää, että tällaisen henkilön halu harrastaa lukuisia eri ammuntaharrastuksen muotoja olisi rajoitettava, vieläpä hänen toimestaan, vaikka poliisin käyttämä toimeenpanovalta koskee ensisijaisesti turvallisuusasioita? Onko hyvämaineisen ja ilmeisestikin kokeneen henkilön harrastusmahdollisuuksien rajoittaminen todella poliisiasia? Vieläpä kun komisario hetkeä myöhemmin korostaa että asetta tulee käyttää nimenomaan siihen tarkoitukseen mihin lupa on haettu ja myönnetty. Komisario, yritätte puuttua asiaan joka ei ole osoittautunut ongelmaksi ja joka ei suoraansanottuna teille kuulu.

JH: Tarvitseeko kukaan ihminen kotiinsa viidenkymmenen aseen arsenaalia?
Lasketaanpa... ratahaulikot skeet ja trap, metsästyshaulikot peltokanalinnuille, merilinnustukseen, sorsastukseen, jänisjahtiin, kaurisjahtiin ja metsäkanalinnuille, ratahaulikko practicaliin, täyteishaulikko peurajahtiin ja villisikajahtiin, metsästyskiväärit haaskapyyntiin, linnustukseen, peurajahtiin, hirvijahtiin, villisikajahtiin, vuoristojahteihin (mm.Ibex), suurriistalle, ratakiväärit practicaliin, TA-harrastukseen, kasa-ammuntaan, pienoiskiväärit harjoitteluun ja vahinkoeläinten hävittämiseen, revolveri siluettiammuntaan, keila-ammuntaan ja suuremman riistan lopetusaseeksi, pistoolit practicalin standard, modified ja open -luokkiin, pienoispistooli harjoitusammuntaan, loukkupyynnin lopetusaseeksi. Kolmekymmentä tuli täyteen ihan vain luettelemalla ja jos tuohon lisätään vielä disipliinilajien kilpa-aseet jos kilpailutoiminta kiinnostaa, ehkäpä kaunis, omakotitalon arvoinen kaiverrettu haulikkopari klassiseen lehtokurpan ja fasaanien metsästykseen, reserviläisammuntaan käytettävät kiväärit ja pistoolit, ja ehkäpä kahden-kolmen erikoistuneemman kilpailulajin vaatimat aseet, ollaan viidessäkymmenessä ilman että täysin suoranaisia päällekkäisyyksiä tai vara-aseita tulee ensimmäistäkään. Asialleen vihkiytyneen harrastajan valikoimaksi tuo on aivan realistinen, joskin niin erikoistunut ja vaatii niin suuria taloudellisia sijoituksia että se on harvinaista. Ja tämän ulkopuolelle jäi vielä varsinainen asekeräily, jonka kautta erittäin tarkan seulan läpikäynyt harrastaja voi vuosikymmenien mittaan kerätä satojen aseiden historiallisesti ja aseteknisesti merkittävän kokoelman, jonka arvo on mittaamattomasti suurempi kuin osiensa summa. Kukaan ei tietysti "tarvitse" juuri mitään, mutta täydellistä tarveharkintaa elämän osa-alueilla on kutsuttu totalitärismiksi. Mitään muuta perusteltua syytä kuin ihmetys ei päinvastaiseen ole esitetty. Suomi ei ole tiettävästi totalitäärinen valtio ja edellämainitun, huomattavan monipuolisen asevalikoiman omistaja edustaa kaikkien ennusmerkkien perusteella äärimmäisen lainkuuliaisinta prosentin murto-osaa kansalaisista, joten mahdollisilla riskiväitteillä ei todellakaan ole pohjaa.

JH: Meillä on jalkajouset jotka ovat tulleet peliin mukaan. [vaatimus luvanvaraistamisen laajentamisesta]
Jalkajousia eli varsijousia on ollut olemassa vähintään 2500 vuotta. Mukava kuulla että komisario on vihdoin havainnut niiden saapuneen Varkauteenkin.

[video Saaren ammunnasta esitetty, JP todennut että ampuma-aselain 92§:n mukaan lupa olisi voitu ottaa pois]
JH: Nyt ensinnäkään me emme tiedä tällähetkellä sitä, oliko lupaviranomaisella käytössään tämä video.
Juontaja: Meille on kerrottu Kauhajoen poliisista että oli.
Jos minä... minä... minä... tiedän ja tunnen tämän lupaviranomaisen joka tämän päätöksen on tehnyt, mä tiedän että hän on äärettömän tarkka mies... ja mä luotan että varmaan sillä tiedolla mikä hänellä on ollu hän on tehny oikeasta mielestään itse... itse omasta mielestään oikean ratkaisun. Ja hän on varmasti harkinnu sitä niin hyvin kun hän pystyy... ja todellisuudessa emme edes tiedä tällähetkellä mitä keskusteluja on käyty [...] jos minä olisin itse nähnyt tuon videon ja olisin ollut itse käsittelemässä lupapäätöstä, olisin ottanut ilman muuta tän aseen pois. [...] Sen takia että tuo osoittaa ettei ihminen ole kypsä käsittelemään ampuma-asetta eikä pitämään sitä hallussa. [...] emme tiedä todellisuudessa mitä materiaalia on ollut käytössä, ja sen takia minusta on turha spekuloira sitä että onko tällähetkellä poliisilla todellisuudessa ollu mahdollisuus ottaa sitä asetta pois, mutta todellisuudessa tolla kaverilla ei olis pitänyt olla ampuma-asetta.
Otetaanpa uusiksi: tarkka lupaviranomainen on nähnyt tämän nimenomaisen videon, joka on komisarion mielestä 100% varma syy ottaa ase pois, mutta silti varmuudella sanotaan että viranomainen on tehnyt harkitun päätöksen. Onko tässä kokonaisuudessa jokin ristiriita?

Mehän emme ole lääkäreitä. Mehän emme ole psykiatreja koulutukseltamme. [...] me joudumme kuitenkin tekemään näitä harkintoja kahdenkymmenen, kolmenkymmenen minuutin puhuttelun perusteella, jossa analysoidaan ihminen katsotaan hänen menneisyys, katsotaan kaikki mitä hänen elämäänsä... elämässä on sillä hetkellä tapahtunut, niillä faktoilla tehdään päätökset mitkä meillä on, ja olen ihan satavarma siitä että, että kun Kauhajoella ratkasun tehnyt poliisimies mietti sitä olisinko, minun olis pitänyt tehdä toisenlainen ratkasu, mutta hän on nimenomaan tehnyt ratkasun niillä faktoilla mitkä hänellä on ollu käytössä, ja hän on varmaan tiennyt mitä hän tekee sillä hetkellä.
Eikö ole epäloogista ensin luetella syyt siihen ettei päätöksen tekoon ole tietotaitoa henkilön tarkemman arvioinnin osalta ja heti perään todeta että ko. poliisimies on tiennyt mitä tekee? Lupaharkinta nykyisellään voi sittenkin vaatia enemmän tietotaitoa kuin mitä poliisilla on. Olisiko aika ottaa lupaharkinnan rinnalle objektiivinen arviointimenetelmä jossa ei ole tällaista puutetta?

JP: Suomessa ei ole yhtäkään henkirikosta joka johtuu siitä että henkilöllä on paljon aseita, se yks asehan riittää jos se on väärissä käsissä; se riittää. Kauhajoen ampujallahan oli määräaikainen aselupa, sitä on jo kokeiltu, tuli kymmenen ruumista. Sen lisäksi häneltä olisi ollut mahdollisuus ottaa se ase pois; tätä ei tapahtunut. Hän oli ylipäätään saanut aseluvan, tarveharkinta ei ollut kunnolla tutkittu, kaikesta päätellen, koska hän ei ollut kuulunut Suomen Ampujainliitton jäsenenä olevaan seuraan.
RV: Mutta hei! Tuoltahan tulee kaikki perustelut sille että miksi aseita ei pidä sallia! Ja miksi käsiaseita... ja siinä tuli kaikki perustelut sille!
JP: Lakia pitäisi poliisinkin noudattaa kun myöntää aselupia.
Hyvä rehtori, missä kohdassa, tarkkaan ottaen, te nämä kaikki perustelut näette? Peltonen luetteli komisarion ehdottamat keinot jotka on jo havaittu kelvottomiksi ja poliisin toiminnassa tapahtuneet virheet. Tarkoitatteko että aselupia ei pidä sallia koska poliisi ei ole tehtäviensä tasalla ja tekee virheitä, noudattaen ohjeita jotka sisältävät toimintamalleja joilla on enintään negatiivinen vaikutus yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen?

RV: Sisäasiainministeriössä korkein virkamies joka käsittelee, nimeä en muista... juuri televisiossa haastateltavana ja hän ei pystynyt sanomaan että haastatellaanko kaikki aseluvan hakijat vai ei, hän joutui sanomaan että pääsääntöisesti, mutta hän ei pystynyt sanomaan että...
JP: Tarkkaan ottaen, hallitusneuvos Jouni Laiho
RV: ...kyllä!
JP: Hän sanoi että ensimmäisen aseluvan hakijat haastatellaan
RV: Pääsääntöisesti!
JP: Hän tarkensi sitä, kaikki.
RV: Mutta pääsääntöisesti!
Jouni Laiho totesi että kaikki. "Pääsääntöisesti" vaikuttaa rehtorin kielopissa tarkoittavan lyhennettä lauseelle "en kuunnellut asiasisältöä riittävän tarkasti mutta kerron silti mitä luulin kuulleeni ja tämä on hyvä sana lipsahdukseni paikkailuun, vaikka tarkempi tieto kaatoi juuri sen väitteen minkä esitin ".

RV: [Käsiasekiellosta] No se kuullostaa erittäin hyvältä, no se vaan kuullostaa erittäin hyvältä. Mä, en... olen tässä sanonu että minä en nää mitään syytä, en oo tämän alan asiantuntija, en oo aseharrastaja, en tiedä asioista niin paljon kuin poliisi, tää Ase-lehden päätoimittaja tietää, mutta näin kansalaisena ja koulun rehtorina, joka joutuu kohtaamaan tän tilanteen että, ääh, opiskelijat kokevat pelkoa, opettajat kokevat pelkoa, työpaikallaan. Se on aika hirveä tilanne! Tämä on, öh, me voidaan tietysti spekuloida että jos ei ole käytössä käsiasetta niin sitte on joku muu ase käytössä, aseitahan on vaikka kuinka paljon, mut että täs on tilaisuus kiristää kaikella tavalla aselainsäädäntöä. Tämä oli erittäin hyvä, tämä oli erittäin hyvä...
Se ettei rehtori tiedä, tuli ainakin kaikilta osin selväksi. Tämä on malliesimerkki miksi pelkillä "rehtorin ja kansalaisen" meriiteillä ei pitäisi mennä avaamaan suutaan aiheesta jolla pitäisi jonkin logiikan mukaan hoitaa ulkopuolisten henkilöiden irrationaalisia pelkotiloja. Ristiriita on havaittavissa sen suhteen että henkilö tiedostaa ja ilmaisee tietämättömyytensä, mutta puhuu silti. Itsekritiikin puutetta?

RV: Suurin osa surmatöistä tehdään laillisilla aseilla!
JP: Ei tehdä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan kaksi kolmasosaa henkirikoksista tehdään luvattomilla aseilla.
RV: Nyt... oli... puhetta näistä käsiaseista.
JP: Käsiaseista kolmas oli luvallisia.
Hupsista! Kun ei tiedä tosiasioita, pääsee suusta sammakoita. Paikataan toisella sammakolla, epäonnistutaan juhlallisesti. Oppilaat: älkää ottako mallia, se ei toimi. Tai ehkä niihin voi vedota kokeiden arvosteluissa, toivoen ettei rehtori muista sanontaa "tehkää niinkuin minä sanon, älkää niinkuin minä teen".

JP: [Englannin käsiasekiellon seurauksena] henkirikosten määrä on noussut 25% niistä päivistä.
RV: .Mä en ota kantaa noihin prosenttilukuihin, mutta...
JP: Ne on tosiasioita.
Toivottavasti rehtori ei opeta ainakaan matematiikkaa...

RV: [tragedioiden ehkäisemisen keinoista] Me olemme varmaan tulossa niihin oikeisiin syihin ja niihin puuttumiseen, mutta tää on nyt se mitä tässä varmasti hyvin monet Suomessa todella odottavat, että puututaan näyttävällä tavalla, tehdään jotakin... Mä sanon et tää on alku, se on sellanen konkreettinen teko.
...eikä mitään muuta kuin enintään taideaineita, joissa tunnelataus voittaa järjen. Tehdään jotakin näyttävää ja loukataan tervettä järkeä kutsumalla sitä "konkreettiseksi"? Mitäpä jos ei tehtäisi vain jotakin, vaan toimenpiteitä joilla on todellista käytännön merkitystä ongelman ratkaisussa?

RV: Mä näkisin tän... mä näkisin tän... mä näkisin tän tilanteen todellakin niin et tässä tilanteessa me tarvitaan yhteiskunnan taholta , eduskunnan... taholta selkeä signaali että... ää.. että näitä tapahtumia ei hyväksytä ja niitä ei haluta sillä tavalla mahdollistaa että käsiaseet olisivat laillisia. Siis selkeitä signaaleja nyt koko... mä uskon että koko... aav... kansa odottaa sitä että näiden tapahtumien jälkeen poliitikoilta löytyy sellasta moraalista rohkeutta että he tekevät todellisia päätöksiä. Pelkät selvitykset, puheet, tutkimukset eivät riitä, selkeitä päätöksiä siitä että näihin asioihin tartutaan.
Siis ehdottamanne toimintamalli on jättää asioiden syyt selvittämättä ja tutkimatta, tehdä moraalin nimissä jotakin hätiköityä, näyttävää ja populistista, ja asia olisi teidän mielestänne hyvin?

RV: Tämä nimenomaan on se kysymys, mihin tavallinen ihminen tarvitsee käsiasetta?! Minun käsitys on se että sitä ei tarvitse mihinkään, ei yhtään mihinkään! Ja tämä on sellainen kysymys josta täytyy keskustella vakavasti, tästä täytyy tehdä päätös, ja mä oon aivan vakuuttunut että tämän tapauksen jälkeen...
JP: ...tarvitsee sitä muunmuassa urheiluammuntaan.
RV: URHEILUAMMUNTAAN!! ME OLISIMME AIVAN HYVIN VOINEET JÄÄDÄ ILMAN SITÄ KULTAMITALIA JA TODELLAKIN SUOMALAISTEN ITSETUNTO EI OLISI YHTÄÄN KÄRSINYT VAIKKA SE KULTAMITALI OLISI JÄÄNYT SAAMATTA.
Yhden lauseen myötä meni historia ja filosofiakin, ja huuhtelussa kaikki ei-välttämättömät harrastukset. Tikkurilan lukio kuullostaa tämän ajatusmallin pohjalta universumin virikkeettömimmältä oppimisympäristöltä. Vai olisiko tähänkin kuulunut sanoa "pääsääntöisesti!" ? Rehtori siis pitää urheilutoimintaa tarpeettomana, mikä on sääli kun katsotaan kuitenkin Tikkurilan lukion salien aktiivista käyttöä eri urheilulajien harjoituksiin ja otteluihin. Peltola puhuu urheilumenestyksestä, rehtori itsetunnon riippuvuustekijöistä - kumpikin mitä ilmeisimmin sydäntään lähellä olevista asioista. Ehkäpä Tikkurilan lukion oppilaat ovat tavallista motivoituneempia, omatoimisempia ja lahjakkaampia kun he ovat tällaisen opetustoiminnan alaisuudessa kuitenkin onnistuneet pitämään ylioppilaskirjoitusten puoltoäänten keskiarvon varsin mukavassa 22.3:ssa?

RV:n pitämän valitusfestivaalin maailman pahuudesta kapitalismeineen, globalisaatioineen ja misantropioineen jätän itse kunkin katsottavaksi kuvatallenteesta. Muodikkaiden valituksen aiheiden kommentointia ei oikein voi tehdä viihteellisemmäksi kuin alkuperäisen, rikkinäisen äänilevyn kuuntelu jo sellaisenaan on. Emme kuulemma elä maailmassa jossa voimme tehdä itse omia päätöksiämme, se oli varmasti uusin fatalismin verbaalinen ilmentymä mitä olen kuullut. Itse kun olen aina ollut sitä mieltä että jokainen on hyvin pitkälti oman onnensa seppä.

Henri Helanto
Tiedottaja, varapuheenjohtaja, sivutoiminen stand-up artisti
NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry