080604 - Rintamakarkuruus vakava ongelma asekeräilijöissä

Vantaan ”suuren asekätkön paljastuminen” paljasti paljon muutakin. Saamiemme huolestuneiden yhteydenottojen joukossa on ollut myös niitä, jotka ovat pyrkineet hyssyttelemään. Keräilijöihin on iskostunut/iskostettu sellainen ajatus, että vain vaikenemalla voi harrastaa jatkossa. Ymmärrän tämän periaatteen toki niiltä osin, kun esitellään kiinnostusta mahtaviin ”isojen poikien leluihin” ja että kertomus voitaisiin ehkä tulkita väärinkin ”naapurin rouvien kahvikeskusteluissa”. Asekeräilyssä on muistettava, että se on luvallinen ja kunniallinen harrastus, mitä harrastaakseen ihmisen tulee menneisyydeltään olla nuhteeton. Miksi tehdä harrastuksesta sellainen, että se pitäisi rinnastaa arkaluonteisuudellaan miestenlehtien lukemiseen, koska sitä se ei ole.

Asekeräilijältä edellytetään hyväksyntää eli auktorisointia. Tämän hyväksynnän saamiseksi harrastajan tulee saada paikallispoliisiviranomaiselta puolto harrastukselleen. Lisäksi tarvitaan selkeä keräilysuunnitelma ja keräilylle hyväksytyt säilytystilat. Kaikki tarvittavat seikat kirjataan poliisin arkistoihin ja vasta sitten henkilö voi saada hyväksyntänsä. Prosessi edellyttää monta tarkastusta henkilön osalta ja sellaista ei jokainen edes läpäise. Muuten asekeräilijän on oltava normaali ihminen sikäli kuin se nyt nykypäivänä on ylipäätään mahdollista. Vanhakantainen vaikeneminen saattaa perustua aikoihin, milloin asekeräilyä ei ollut laissa määritelty ja keräily tapahtui osittain ”salassa”. Luonnollisesti esim. sotamuistoja piiloteltiin ja pelättiin niistä aiheutuvia sanktio toimenpiteitä. Mikäli nykyisin hallussapitää luvallisesti ampuma-asetta, mihin ei liity rikosta, en voi löytää mitään syytä asian luvattomuudelle. Se, että aselupa-asiat ovat salassa pidettävää tietoa, koskee lähinnä viranomaista. Valveutunut keräilijä ei tietenkään esitä julkisesti rikollisille kotinsa osoitetta aselistan kera. Kokoelmaansa hän esittelee vain valitsemilleen henkilöille. Poliisi on myös usein autuaan tietämätön asekeräilijöistä, koska keräilijät näkyvät ulospäin keräilijöinä erittäin harvoin.

Asekeräilyn jatkuminen edellyttää uuden keräilijäsukupolven tulemista. Mikäli keräilijät eivät uskalla esittää nuorille tuleville keräilijöille harrastavansa aseita ja tee nuorisotyötä, kuivuu harrastus kokoon jo keräilijäkunnan korkean keski-iän vuoksi. Asekeräily ei harrastuksena tosin usein sovi erityisen nuorelle, koska hänellä ei ole vielä varaa valtavan kalliiseen harrastamiseen. Keräily ei kuitenkaan ole rahallinen asia. Mikäli tavoittelee vain taloudellisuutta, käy dekoasekauppa kuumana varsinkin itään. Parhaiten pääsee eroon toimintatavan 3 ja 4 kivääreistä sekä tasku- ja muuaseista dekoamalla ne. Venäläiset ostavat toimintakyvyttömät romut hyvään hintaan ja sitten niillä ei enää tee kukaan pahaa ainakaan täällä. Tämä on jo nähty selvästi asekaupassa. Dekoaseeseen ei vaadita lupaa, koska aseet on tehty pysyvästi toimintakyvyttömiksi. Ulkonäöltään edes poliisi ei tosin aina erota dekoa toimivasta. Kuitenkaan yksikään itseään kunnioittava ja todellinen asekeräilijä ei keräile deaktivoituja aseita. Deaktivoidut aseet eivät ole aseita, vaan ”vaarallisen esineen näköisiä romuja”. Dekoaseen käyttötarkoituksia voivat olla esim. erilaiset esitykset. Harvinaisten keräilyaseiden deaktivointi vain siksi, ettei haeta tai voi saada lupaa, on moraalitonta ja sellainen asehistorian tuhoaminen pitää tehdä laissa rangaistavaksi teoksi.

Osa keräilijöistä pelkää jo niin paljon, että he säpsähtävät jokaista aseisiin liittyvääkin uutista. Se, että aselupakäytännöillä kiristetään, on pelotellut keräilijöitä entisestään. Se käsitys, että lupaviranomaisen kanssa välit ovat olleet aina niin hyvin, halutaan pitää ennallaan suorastaan mielistelemällä joka välissä. Uskokaa huviksenne, että lupaviranomainen taatusti huomaa tämän ja mielessään nauraa herrasmiehinä esiintyville hännystelijöille. Lupa tietysti tulee, mutta saisi sen ihan normaalistikin. Mikäli joku kritisoi viranomaisten vääriä toimia, ovat ”pelkuripojat kuin kusi sukassa”. He muuttuvat kaniineiksi, jotka yrittävät työntää päänsä pensaaseen. Ehkä uhka häviää jonkun muun eläimen pelottamana ja kaniini ei joudukaan syödyksi. Älkää olko kaniineja. NRA tarjoaa vaihtoehdoksi leijonaa. Leijonan luontaisiin elämäntapoihin ei kuulu perääntyminen tai piiloutuminen. Leijona taistelee, koska se on eläinten kuningas. Taistelussa viranomaismielivaltaa vastaan on asetelma saman kaltainen kuin talvisodassa. Vihollinen ei unohda, kun se huomaa yhden heikon kohdan. Siksi linja on pidettävä viimeiseen mieheen asti. Muistatte myös varmaan sen, mikä oli rintamakarkurin kohtalo. Keräilylle voi heittää samalla tavoin jäähyväiset, kun kaikki hylkäävät ja keräily lopetetaan vaikkapa kotietsinnällä, takavarikolla, pidätyksellä ja vangitsemispäätöksellä. Kaveria ei jätetä, mutta entäpä jos kaverit ovat jo jättäneet. Pelkuripojat eivät ainakaan uskalla puolustaa, kun ryssä hyökkää täydellä voimalla sinun nukkuessasi autuaasti korsussasi kamiinan lämmittäessä savu tupruten.

A. Jokinen
pääsihteeri