080318 - TODELLINEN ASEHULLUUS

Olen aina pitänyt elottomien esineiden pelkäämistä hieman outona ja ennenkaikkea epänormaalina. Tämä tuntuu erityisen korostuneelta asevastaisten lobbaajien ja järjestöjen keskuudessa. Joitakin aikoja sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja selvittää mistä on kysymys, mikä johti selvitystyöhön johon tähän mennessä olen uhrannut satoja tunteja, lukenut useita tuhansia sivuja tutkimusmateriaalia ja josta on tullut koko talven kestänyt projekti.

Hoplofobia, asepelko, on tyypillisimmin käytetty selitys ja vieläpä American Medical Associationin vahvistama sairaus jonka hoito on korvattavissa useimmista, psykiatriset ongelmat kattavista sairausvakuutuksista. Tästä kuitenkaan ei ole todellisuudessa kysymys. Fobia eli pelkotila on tyypillisesti sairaus jonka potilas ymmärtää olevan irrationaalinen, täysin perusteeton ja fobiapotilas ei minkäänlaisella todennäköisyydellä yritä saada muita "ymmärtämään" sairauttaan - tai sairastumaan siihen myös - vaan yrittää parantua jos siihen avautuu mahdollisuus.

Kyse on siis jostakin muusta. Avoin vihamielisyys aseita kohtaan ja varsinkin ihmisten manipulointi samalle kannalle antoi viitteitä siihen mistä tosiasiallisesti on kysymys. Misohoplia, eli asevihamielisyys. Misohoplialla on huomattavasti yhtymäkohtia mm. misogyniaan eli naisvihaan ja misantropiaan eli ihmisvihaan, joista molemmat ovat yliedustettuina sarjamurhaajien diagnooseissa ja sairaalloisen vallanhimoisten diktaattorien toimia analysoivien psykologisten profiilien yhteenvedoissa. Mis- ja miso-alkuiset, vihaan ja pelkoonkin perustuvat mielenterveyden häiriöt ovat järjestäen keinotekoisia, syntyneitä traumaattisista kokemuksista tai suggestiosta. Koska on absurdia ajatella että tällaiseen, harvinaiseen mielenterveyden häiriöön sairastuneita olisi maailmanlaajuisesti miljoonia, on kysyttävä mistä kyseisen tilan yleisyys johtuu.

Kaiken takana on suggestio. Ammuntaharrastuksen harvinaistuminen on avannut tyhjiön, tiedottomuuden tilan monissa ja kun omakohtaista kontaktipintaa todellisuuteen ei ole, suggestion luominen mielikuvien ja propagandan kautta on helppoa. Lähes jokainen uutinen jossa ampuma-aseita mediassa käsitellään, koskee jonkintyyppistä tragediaa tai rikosta ja tätä kautta syntyy asiasta mitään tietämättömälle negatiivinen mielleyhtymä. Samaa kaavaa käyttää myös viihdeteollisuus, mitä olen käsitellyt Hollywoodin asevastaisuutta koskevassa artikkelissani 2007. Aseet kuvataan tarkoituksella kaiken pahan aluksi ja juureksi, eivätkä ne joilta tieto tai edes kriittinen ajattelu puuttuu, vastusta tätä pakkosyötettyä "tosiasiaa". Kyse on kylmän taktikoidusta aivopesusta. Tällainen harha sopii yhteen monilta osin henkilöiden edesvastuuttomuutta korostavan periaatteen kanssa, saman jonka seurauksena lukemattomia väkivaltarikollisia on yritetty ylitsevuotavan lievin rangaistuksin "parantaa", päästäen heidät käytännössä vapaalle jalalle uusimaan rikoksiaan ja aiheuttamaan kärsimyksiä yhä uusille viattomille uhreille. Joidenkin yksilöiden periaatteelliselta pahuudelta halutaan ummistaa silmät tekosyyllä millä hyvänsä, erityisesti kun ei kyetä sisäistämään ja hyväksymään sitä tosiasiaa että väkivaltaisia ja vaarallisia ihmisiä todella on olemassa ympärillämme.

Erityisen tehokas tämä toimintamalli on siksi, että se avaa mahdollisuuden projektiolle, ihmisen omien, syrjääntyönnettyjen ja käsittelemättömien negatiivisten tunteiden kaatamiselle valikoidun syntipukin niskaan. Tämä antaa patoutunutta vihaansa purkavalle taholle keinon purkaa pahaa oloaan, joutumatta käsittelemään tunteitaan niinkuin normaali terve ihminen ja samalla tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi koska projektio luo keinotekoisen "pahan" joka toimii vastakohtana vihaa tuntevan itsejulistetulle "paremmuudelle". Projektio ei rajoitu ainoastaan esineiden syyllistämiseen. Siitä on kysymys myös silloin kun esitetään hypoteesi mitä tapahtuu kun, esimerkiksi, vihainen naapuri saa käsiinsä aseen ja tulee muka tappamaan hypoteesin esittäjän. Kyseinen hypoteesi syntyy sen esittäjän itse itselleen kuvittelemasta toimintamallista ja sen projektiosta muihin, ulkopuolisiin ihmisiin, ei projektion kohteen todellisesta aikomuksesta. Malli on siis olemassa vain projektion esittäjän mielikuvituksessa, yhtenä itsesuggestion välineenä ylemmyyskompleksin luomiseksi.

Huolestuttavaa ajattelumallia viljelee vain tällaisen projektion esittäjä, koska kyse on nimenomaan hänen omasta vahvasta näkemyksestään todellisuudessa käytettäväksi ongelmien "ratkaisuksi". Aseiden todelliset, harrastukselliset siviilikäyttötarkoitukset sisäistävät eivät puolestaan vastaavanlaisia harhoja elättele.

Projektiomalli on yleisintä ihmisillä, joiden matala itsetunto estää negatiivisten tunteiden normaalin käsittelyn ja jotka haluavat vain ohittaa kaiken vaikean, mennä yli siitä mistä aita on matalin ja erityisesti ryhmän paineen alaisina murtuvat taustakuoroksi sille mitä "johtajat" käskevät heidän ajatella. Moderni vastine keskiaikaiselle anekaupalle, aseita tai mitä hyvänsä valittua "pahaa" vastustamalla muutut muka paremmaksi ihmiseksi.

Adolf Hitler ja natsipuolueen probagandakoneisto käytti täysin vastaavaa mallia lietsoessaan silmitöntä juutalaisvihaa saksalaisiin 1930- ja 1940-luvuilla. Turhautuneelle kansalle annettiin syntipukki, pahan symboli, jota vasten luotiin kurjissakin oloissa eläville ihmisille mahdollisuus tuntea itsensä paremmiksi, arjalaisiksi yli-ihmisiksi, kunhan he vihasivat syntipukkia koko sydämestään ja toimivat johtajien mieliksi sen mukaisesti.

Misohopliakaan ei synny itsekseen. Jos ei ole kuviteltavissa että suuri viiteryhmä on samaa mieltä siitä mikä on paha, ei projektiollakaan ole vastaavaa hurmoksellista vaikutusta. Kenen intresseissä on lietsoa tällaista vihaa ja miksi? Asevastaiset tahot, erityisesti suuret ja erinomaisen hyvin rahoitetut, lähinnä elokuvateollisuuden, YK:n ja vastaavien intressipiirien läheisyydessä toimivat järjestöt ovat kaiken takana. Motiivikin on erittäin selvä: RAHA.

Asevastaisten järjestöjen toiminta on rahoituksen varassa ja kyseessä on aatekapitalismin äärimmäinen järjestelmä. Mitä useampi ihminen saadaan suggestoitua ampuma-aseiden pahuuteen, sitä enemmän he uskovat että asevastaisten järjestöjen toiminta on oikeutettua, sitä enemmän he ovat valmiit uhraamaan omia taloudellisia resurssejaan sekä suoranaisesti että heitä edustavia poliitikkoja painostamalla rahoittamaan näitä järjestöjä. Systeemi ruokkii itse itseään ja jo nyt, hyvin lyhyen historiansa aikana asevastainen liike nielee vuodessa miljardeja, myös sitä YK:n rahaa jota voitaisiin käyttää aiheellisiinkin kohteisiin kuten UNICEF:n toimintaan.

Keulakuvat, johtajat ja aktivistit ovat luoneet itselleen todellisen uran näissä järjestöissä. Heidän markkinoimansa kuplan puhkeaminen johtaisi siihen tosiasiaan että he joutuisivat etsimään itselleen oikean ammatin, joten kuplan säilyttämiseksi seuraajien, uskovaisten, värvääminen on aktiivista ja aggressiivista. Kuin pelastusta lupaavat rahanahneet TV-pastorit, järjestöjen huippupalkolliset saarnaavat markkinoimaansa pelastusta. Osapuilleen yhtä konkreettisella menestyksellä, heitä on kiittäminen mm. Englannin aselaeista jotka mystifioivat aseet, johtivat kansakunnan nuorison aseistautumiseen laittomilla ja siten ihannoiduilla ampuma-aseilla ja joita käyttäen tapetaan jo 20 alle 18-vuotiasta lasta Englannissa JOKA PÄIVÄ. Tätä ei tapahtunut kun aseita sai laillisesti ja ne olivat vain harrastusvälineitä, ilman keinotekoista mystiikkaa.

Järjestöt pelaavat mielikuvilla, sanakäänteillä ja väärentämillään tilastoilla, todistellakseen olemassaolonsa välttämättömyyden. Harva vaivautuu ottamaan selvää tosiasioista koska on niin paljon helpompi vain hypätä valmiiksi pureskellun itsepetoksen junaan ja purkaa pahaa oloaan valmiiksi lavastettuun syntipukkiin. Se tuntuu niin hyvältä, kuin automaatti josta jokainen mantran toistoon yhtyvä saa pelastuksen. Kaiken lisäksi nämä liikkeet ovat keränneet ympärilleen vapaaehtoisia jotka kuvittelevat mantran hengessä parantavansa maailmaa tottelemalla sokeasti heille syötettäviä toimintamalleja ja levittämällä liikkeen etujen mukaista harhakuvitelmaa.

Vastuullisen sosiaalisen toimintamallin ja mielenterveyden säilyttämisen näkökulmasta tämä on täysin sairasta. Ihmisiin saadaan lietsoa pelko- ja vihatiloja ilman seuraamuksia. HIV:n tartuttaminen on rikos, miksei mielenterveydellisen häiriön tahallinen aiheuttaminen tuhansille tai jopa miljoonille ihmisille ole? Mikä maailmassa on vikana kun ei edes ajatella ihmisen vastuuta omista teoistaan vaan asetetaan syntipukiksi esine? Käänteistä kuvien palvontaa.

Oma lukunsa on vielä keinotekoisten pelkotilojen luominen assosiaatioiden kautta. Kun mielikuva pahasta on olemassa, kaikki siihen liittyvä yhdistyy pahaan, mistä osuvana esimerkkinä on ampumaratojen melu. Jopa normaaliin taustameluun kuten liikenteeseen hukkuva, vain keskittymällä ja vaivoin kuultava laukausten ääni riittää aiheuttamaan reaktion. Kyse ei ole yliherkkyydestä äänelle tai edes tietyntyyppiselle äänelle, nämä ihmiset eivät reagoi samalla tavalla ilotulitteiden räjähdyksiin ja pystyvät kuuntelemaan elokuvien ääniraitaa muuttumatta hysteerisiksi.

Kaduilla kävelee huomattava määrä asevastaisen liikkeen aivopesemiä ja psyykkaamia itsenimettyjä yli-ihmisiä eikä kukaan tunnu huomaavan asiassa olevan jotakin hyvin perustavalla tavalla kieroutunutta. Univormuina on hurmoksellisten kokoontumisten aikaan pinssejä, tarroja ja kangasmerkkejä, lentolehtisiä levitetään ja lippuina on masinoituja iskulauseita. Kuinka eri asia todella on kyseessä kuin niinikään aivopesuun, suggestioon ja projektioon perustunut liike 30-luvulta, jonka univormu oli ruskeapaitainen, iskulausebannerien tilalla oli Intian kulttuurista lainattu symboli ja jonka kollektiivisen vihan kohde oli luotu samoin keinoin?

Ihmisiä jotka purkavat psyykkisiä ongelmiaan esineisiin voisi jopa halveksia. Itse tunnen lähinnä sääliä ja myötätuntoa, koska heidän sairautensa on parannettavissa. Jos tekee mieli pitää esinettä pahan alkuna ja juurena ei maksa vaivaa lähettää rahalahjoitusta niitä vastustavalle järjestölle. Ajanvaraus psykiatrille auttaa, sairaus ei ole täysin sinun vikasi; on parempi parantua kuin ruokkia mielikuvaa että sairaus olisi normaali ilmiö.

Todellinen asehulluus on löytynyt.

Henri Helanto
Varapuheenjohtaja